”Suomen paras kiekkobloggari” - Urheilulehti (syyskuu 2008).

Jani Mesikämmen on sanomisen pakkoa sairastava kirjoitustyöläinen, joka on menettänyt uskonsa elämän oikeudenmukaisuuteen (täysin), turkulaiseen jääkiekkoon (melkein) ja perinteisen tiedonvälityksen ylivertaisuuteen. Silti tai juuri siksi Suomen Turku julistaa jääkiekon ilosanomaa päivästä toiseen. Hyppysellinen nihilismiä pitää lääkärin loitolla.

 

Pelirohkeus on kunnossa, sillä äidin lisäksi pari muutakin ihmistä on kehunut. Päinvastaiset arviot itseään kunnioittava kirjoittaja pyrkii yleensä unohtamaan. Keltaisia muovitähtiä jakava Karhuherra on myös ainoa tyyppi, jolle levitetään Turkuhallissa punainen matto jokaisessa liigaottelussa. Näistä huomionosoituksista huolimatta ujo ja hiljainen kirjoittaja rakentaa tarinoita nöyrästi oman pään kautta.

 

Kiekkokirjoittamisen saralla Jatkoaika on ollut kasvattajaseura ja henkinen koti jo vuodesta 2004. Karhuherran Murinoita on puolestaan tarjoiltu kansalle keväästä 2006 saakka. Blogofiilille edellisen kodin tarjosi Pääkallomedia, jonka tuotokset ovat suositeltavaa lukemistoa lätkäjätkillekin.

 

Vaivihkaa innokkaasta harrastelijasta on tullut ammattikirjoittaja, jonka pääasiallisia työllistäjiä ovat kotikylän kaupunkilehti Aamuset ja IS Urheilu. Toimittajan työn ohessa Karhuherra toivoo joskus kirjoittavansa suuren suomalaisen kiekkokirjan. Aihe ja aikataulu ovat vielä auki.

 

Lyhytjännitteisille sosiaalisen median ystäville tuoreimmat lukuvinkit ja letkautukset löytyvät Twitteristä. Kertomuksia jääkiekkoa suuremmista asioista voi lukea aiemmasta Elämän pirstaleita –blogista.