Sanoista tekoja
22. kesäkuuta 2011Hulinaministeri, Drakulasirkus ja jotain ihan muuta.
Itseni tavoin viime aikoina (näillä main) vaitonaiseksi käynyt, lasitalon kesähessuna uurastava Hipsu kirjoitti kovin tuntehikkaasti voittajista, historiankirjan sivujen täyttymisestä, niiden kääntämisestä, päätösvaiheista ja uusista aluista, ehkä jopa uudenlaisesta innostumisesta. Hyvän ystävän mieltä kutkuttaa jokin kertomista odottava juttu, mutta ei sillä nyt väliä, sillä viimeiset rivit luettuani tiesin, mitä minun pitää tehdä.
Tai mitä olisi pitänyt tehdä jo useampana päivänä. Edes yrittää tehdä, sori taas.
Olen hakenut inspiraatiota, yrittänyt intoutua uudelleen. Ensin alitajuisesti, nyt jo tovin varsin tietoisesti. Pitkän lätkäkauden jälkeen tyhjyys lyö aina silmille heti uupumuksen lauettua, mutta nythän tässä kaipaa jotain isompaa sytykettä.
Maanantaina mieltä jo kutitti, kun luki Holopaisen Pekan mainiota kolumnia (IS 20.6., miksi Hollen kolumneja ei vieläkään laiteta miehen blogiin?) uudesta huligaani-urheiluministeristämme. Paavo Arhinmäki on omalla tavallaan inspiroiva tapaus, mieluisa vallankäyttäjä meille urheilun ystäville. Tiedä sitten, onko hänen ministeripestinsä kotimaiselle jalkapallolla hyvä vai huono uutinen, mutta jos graffiteista ja vähämielisestä katsomourpoilusta diggaava kundi voi olla urheiluasioidemme ylin päätöksentekijä, valtakunta ei ehkä olekaan ihan toivoton paikka.
“…Urheiluministerin arvovallalle tuskin sopii velloa ultrafanien massassa kuola lentäen, vaikka Arhinmäki on monella tapaa uniikki urheiluministeri koko maailmassa. Täysiverisestä jalkapallohuligaanien joukosta on nimittäin harvoin ponkaistu sosiaaliselle luokkaretkelle aina ministeriauton takapenkille…”
Olen yrittänyt inspiroitua taas valokuvaamisesta, tonkinut uutta näkökulmaa ilmaisumuotoon. Onnistuin vain sairastumaan kamerakuumeeseen, amatöörin virhe. Off-seasonin kunniaksi olen kuitenkin ennen kaikkea etsinyt innostusta ihan muista asioista. Kirjoissa on kauniita lauseita ja huomattavasti jännittävämpiä käänteitä kuin keskimääräisessä SM-liigan playoff-höntsässä. Varietee-sirkus-teatterista löysin jälleen muistutuksen viihdetapahtuman intimiteetin lumosta - katsastakaa Cirque Dracula, tekee hyvää lätkäurpollekin.
Hämmennyksen sekaisen innostuksen vallassa huomasin, että lahjakas herra Turner on taas uudella levyllään kirjoittanut ja laulanut siitä, millaista minun elämäni pitäisi olla. Hieman pelottavaa, mutta innostavaa, vaikka tämä tällainen Peggyn blues.
“…It doesn’t matter where you come from,
It matters where you go
No-one gets remembered in this listless life
For the things they didn’t do…”
Kaikenlaisten ihanien harhapolkujen jälkeen oivalsin, että mielenrauha löytyy samasta paikasta kuin uusi into kirjoittamiseen. Haluan vallan kamalasti inspiroitua taas lapsenmielisesti jostain naputtamista odottavasta tarinasta. Nyt kun vielä tietäisi mitä ja missä se voisi olla.
Suuntaa olen etsinyt pähkäilemällä, millaista voisi olla vaikka aivan uudenlainen urheilumedia - minulle, sinulle, meille. Mikä saisi sporttijannun tai -jannuttaren intoilemaan niinä hetkinä, kun ei voi toohottaa kentän laidalla? Jonkinlainen vastaus, kovasti kiehtova, on muutaman huippuluokan jenkkiskribentin tuore viritelmä Grantland. Tarkastakaa tämä, ei kukaan esimerkiksi ole puhunut minulle ennen näin kauniisti Roger Federeristä.
“…Anyway, at bottom, beneath media narratives and stats and everything else, isn’t that why we love watching the best athletes? Because they take us into the forest and put us face-to-face with something mysterious?”
Hiljalleen takaraivossa kaihertaa jonkinlainen aavistus, mitä se intoilemisen arvoinen raapustaminen voisi olla - tässä pienessä elämässä. Olisi tietysti kovin mukavaa, jos vaikka Sinä haluaisit kertoa, missä ne kiehtovat mysteerit piilevät muilla ihmislapsilla.
Olkaapa ihmisiksi juhliessanne NHL:n draft-viikonloppua. Eikö se huomenna jo ala, viikonloppu siis?
Z-hän elää
22.06.2011 kello 3.29Ei millään pahalla, mutta vedä ihan rauhassa lisää henkeä vielä hetki. Suomessa kun ei yhäkään ole urheiluministeriä (vaikka joku saikin joku etukäteen paskahalvauksen: AKKA! kommunisti!! blogirunoja!!! - ok, vika on aika noloa:) vaan ihminen, jolla on molemmat momentum… anteeksi momentit muun lisäksi hoidettavina, eli aikas paljon tekemistä.
Ja eiks se ollut niin, että liitot, OPM, kukkahatut ja kaikki muut sellaiset on saatanan lähettiläitä, joita ilman puhdas lätkä vois niinku ulkokentillä kukoistaa ja voida paljon paremmin… eiku.
Z-hän elää
22.06.2011 kello 3.52Juu, ja ja tuppaahan sitä yksi jos toinen käymään vaitonaiseksi. Syynä ei aina välttämättä ole pahan valtamedian sensuuri tai virkamieslaiskuus, vaan se, ettei enää vaan jaksa/kerkiä/kiinnosta tilittää intohimoisen vapaaehtoisessa blogosfäärissä, jos pitäis oikein töitäkin tehdä. No sori:).
Mika
22.06.2011 kello 10.23Kiitokset muun ohella Grantland-linkistä.
Itseäni mietityttää edelleen esimerkiksi tuo, miten hienoa on kun porukka kokee Suurta Ottelua tai vaikka vain kotimaista palloilukierrosta verkossa yhdessä vaikka osa on katsomossa, osa pressiparvella ja osa kotona koneen ääressä.Esimerkiksi siihen littyvistä tavoista ja alustoista lukisi joskus mieluusti lisää.
Sami Hurme
25.06.2011 kello 11.08Näyttää pahasti siltä, että jo muutenkin kapea (lätkä)urheilun blogijoukko alkaa näivettymään kokonaan pois. Mitä on tapahtumassa? Blogit eivät ole kuitenkaan maailmalla kuolemassa, vaan ennemminkin kasvava luonnonvara.
Kyselin oman blogin suhteen pieneltä joukolta, mitä haluavat siellä lukea. Urheilu ja kuntoilu tuntuvat olevan ykkösenä topiikeissa. Urheilusta on kuitenkin satunnaisen penkkiurheilijan hankala löytääitseään kiinnostavaa, vapaaehtoista kirjoitettavaa, kun taas oman elämän laveudesta löytyy paljon enemmän esille nostettavaa.
Kun Z lukee nuo kommentit loman jälkeen selvinpäin, niin ymmärtääkö hän ne itse? Tule nyt Z itse kertomaan, mutta vasta syksymmällä.
Sebastian
25.06.2011 kello 19.40INSPIRAATIO HUKASSA ?
Ei mikään ihme,kun väkisin koittaa pelkällä “Turku kiekolla” (päätä seinään ja uudelleen). Viimekaudella jäi paljon väliin hyviä aiheita kun kerran vetää laput silmillä niin kuin ravihevonen. Jumalauta - mestari joukkue konttaaa,
mestiksessä mennään mahallaan ja valmentaja guru saa monoa ahteriin Venäjällä kesken kauden
ja niin vaan…. TURKU keskeisesti eteenpäin.Helvetti mutta on suppea näkemys !
Mutta täällähän onkin menossa” Turun jäsenten väliset” joten mitä siihen väliin huutelemaan.
Hyvää kesän jatkoa kaikille säädylle ja ennen kaikkea hermojen hallintaa tulevalle kaudelle.
Laiturilta Sebastian
mikko
28.06.2011 kello 0.37Jalkapallon puolelta en lue oikeastaan muuta kuin BBC:n futisosiota. Neutraalia, kiihkotonta, asiallista kirjoittelua niin varsinaisissa jutuissa kuin matsiraporteissa ja kirjoittajien blogeissa. Lätkän puolella viime kaudella seurasin eniten Jatkoajan lisäksi Puck Daddya, sopivasti huumoria ja kieltä poskella vakavissakin asioissa.
Sporttilehdeltä haluan ennen kaikkea tuota neutraaliutta, kiihkottomuutta, en klikkihuorausta ja “Uskomaton teurastus — katso kuvat” mentaliteettia. UL:n kiekkopuolesta ja koko lehdestäkin meni vähän maku kun Johtava kertoi jossain studiossa, että tekevät ennen kaikkea viihdettä ja siksi mielipiteet ja kirjoitukset ovat tyyliltään mitä ovat. Ymmärrän kaupallisuuden asettamat vaatimukset toimitukselle, mutta ei sen pitäisi olla määräävä tekijä urheilulehdessä.
Sen että turkulainen kiekkotoimittaja kirjoittaa blogissaan paljon turkulaisten joukkueiden touhuista ei pitäisi yllättää yhtäkään lukijaa. Se on yksi merkittävä syy miksi minä turkulaisena tätä blogia seuraan.
Kirjoituskipinä tulee kun on tullakseen, välillä on hyvä jokaisen kirjoittajan (itsehän en ole) kuunnella Hemigwayn lausahtamaksi väitettyä neuvoa aloitteleville kirjailijoille: “Jos voit olla kirjoittamatta, ole”. Lainauksen alkuperäisyydestä on häivähtävä muisto, korjatkaa jos joku tietää paremmin.
singen
29.06.2011 kello 0.48Tarkoitit ehkä tätä:
“Write only if you cannot live without writing. Write only what you alone can write.”
— Elie Wiesel
Karhuherra
29.06.2011 kello 22.23Kiitoksia palautteista. Niinhän se on, että kipinä katoaa muuhunkin kuin innon puutteeseen, kuten 12-tuntisiin työpäiviin tässä viime aikoina. Mitä tulee annettuun kritiikkiin Turku-keskeisyydestä, en olisi itse osannut juuri Mikkoa paremmin vastata. Otan kuitenkin palautteen nöyränä, tsekkasin nopsaan, että viime kauden alusta tähän hetkeen saakka noin 20 prosenttia teksteistä on käsitellyt suoraan/ensisijaisesti paikallisia seuroja tms. Lisäksi on luonnollisesti tullut kirjoitettua muusta Turussa tapahtuneesta (MM-juhlat tms.) tai näillä main mieleen tulleesta. Mutta siitä ette kovin helpolla eroon pääse, sikäli kun jatkossa vielä raapustellaan - elämä ja työt ovat nyt Turussa, ei tässä jouda maakunnissa meininkejä katsastamaan niin paljon kuin haluaisi.
Mikolle vielä kiitos mielenkiintoisen (juttu)idean/pähkäilyn bongaamisesta. Pitänee tähän avaruusajan yhteisöllisyyteen syventyä joskus jossain muodossa.
Mika
01.07.2011 kello 14.56‘ti vielä sanomani, että paikallisuus on blogissa hyve samoin kuin muu subjektiivisuus.
Turku on urheilun mediavirroissani ylivertaisesti edustettu, mutta enemmän se on muiden paikkakuntien häpeä ettei niistä ole löytynyt vastaavaa määrää hyvää luettavaa.
Joka kaupunkiin sopivan nurkkapatrioottiset bloggaajat, olkoon toiveeni.
Sebastian
07.07.2011 kello 7.35Hah Haaaaaaaa !! Mika
……….VASTAAVAA määrää hyvää luettavaa……….
Olen subjektivuuden kannattaja - siis nimen omaan. Joitakin kynämiehiä voisin verrata vaikka peflettiin jolla on jo valmiikisi tietty tehtävä johtajan saunoessa. ;))