Hirvittävää tuhlausta

8. maaliskuuta 2010

Pohojalaaset läksivät arkussa kotiin.

Se kävi äkkiä - niin äkkiä, ettet ehkä edes huomannut. Nimittäin kevään ensimmäinen playoff-viikko ja Mestiksen puolivälierät. Siinä sivussa loppui Mestis-kausi Turussa ja jonnekin Pohjanmaan lakeuksille haihtui lopullisesti Vaasan Sportin viimeisin menestyshaave.

TuTon kauden päättyminen ei sureta, koska uskoa tulevaisuuteen riittää. Seuraavaksi on nimittäin edessä kausi, jolloin nykyisen seurajohdon julistama kolmevuotinen projekti huipentuu eli liiganousua pukkaa Kupittaalla. Vaimitensenytoli.

Pohjalainen kiekkosirkus saa sen sijaan kiekkofriikin suuhun huonon maun. Kyllähän sen jo tiesi pitkään, ettei mopo ole Vaasassa enää kenenkään hanskassa, mutta loppuhuipennus oli melkoinen rimanalitus koko bändiltä johtoportaasta suorittajiin. Mutta sellaista on urheilu.

Tulos ei tässäkään tapauksessa närästä vaan se valtava resurssien tuhlaus. Nykyisellä liiketoimintamallilla Sportin eväät olivat ilmeisen riittämättömät monin tavoin, mutta se on jotenkin kovin surullista, että suomalaisessa lätkäskenessä menee vuodesta toiseen hukkaan tällainen markkina-alue lajista innostuneine kansanjoukkoineen. Tuhlausta on moinen jääkiekkoyhteiskunnassa.

Kaikkein karmeinta tuhlausta on tietysti se, että tällä kaudella Sportissa tärvättiin pitkälti yli puoli miljoonaa euroa joukkueeseen, joka ei lopulta jaksanut, osannut tai viitsinyt pelata kykyjensä mukaan edes Mestiksen puolivälierissä. Halvemmallakin olisi ehkä onnistunut sama keikka.

Surkea esitys. Arkussa kotiin, sanottaisiin Red Armyssa.

Tämän surkuhupaisan sirkuksen kunniaksi myös Viikon Kuva tiivistää vaasalaisen lätkäkauden tunnelmat yhteen traktorin päräytykseen. Repikää siitä, ja osallistukaa lukijoita aktivoivaan kilpailuun. Vain veistelemällä voit voittaa.

bookmark bookmark bookmark bookmark bookmark bookmark bookmark bookmark bookmark

22 kommenttia

  1. Forresteri

    “Tulos ei tässäkään tapauksessa närästä vaan se valtava resurssien tuhlaus. Nykyisellä liiketoimintamallilla Sportin eväät olivat ilmeisen riittämättömät monin tavoin, mutta se on jotenkin kovin surullista, että suomalaisessa lätkäskenessä menee vuodesta toiseen hukkaan tällainen markkina-alue lajista innostuneine kansanjoukkoineen. Tuhlausta on moinen jääkiekkoyhteiskunnassa.”…kirjoittaa Karhuherra.

    Tästäpä pääsenkin taas omaan mieliaiheeseeni lätkän ohella, eli kirjallisuuteen.

    Eikö tässä saagassakin olisi aihetta sairaskertomukseen, eli kuinka hoitaa potilasta täysin vailla tietoa siitä, että riittääkö lompakko kaikkiin lääkkeisiin vai olisiko luomuhoito parempi ratkaisu?

    Vaasa lienee pullollaan pettynyttä jääkiekkoihmistä, mutta tässä piilee myös alun siemen. Jos tehtäisiin kerrankin niin, ettei koiteta hamuta koko kakkua yhdellä suupalalla, vaan tervehdytetään leipomo pullakuskista toimitusjohtajaan? Tarkoitan tervehdyttämisellä sekä henkistä, että taloudellista hyvää.
    Olennainen osa on kuitenkin innostunut valmentaja, joka a) on paikalla kun joukkue tarvitsee, b) pelaa joukkueelle, ei itselleen, c) osaa koota joukkueen sitäkin seuraavaa kautta silmälläpitäen, d) pelitapakirjassa on myös vaihtoehtoja, e)…jne.
    Vrt. esim. Tuto 2004-2008 (pl. loppuajan johdon haluttomuus kehittyä), jonka toimintavat lienevät sinulle kohtuututtuja.

  2. urho

    Vaasa varmasti pullollaan pettyneitä,
    mutta oliko Tami se enkeli, joka johdattaa
    joukkueen kuin joukkueen menestykseen.

    Kannattaisi ehkä miettiä pidempää strategiaa
    mallia JYP, missä asiat on laitettu vuosien varrella
    hyvälle mallille.

    Sport ottaa jonkun puolihullun burnoutin puikkoihin.
    Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia.

    Rahalla ei saa kaikkea, vrt. Jokerit.
    Pitkä linja palkitaan loppupeleissä paremmin.

    Karhuherralta hyvää murinaa

    mur mur
    t.Urho

  3. Quethas

    Vuodessa ehtii tapahtumaan niin paljon. Vähän alle vuosi sitten allekirjoittanut oli jännittämässä Vaasassa muiden porilaisten seurassa liigakarsinnoissa ja nyt Sport putoaa jo puolivälierissä. Sportin toiminta on pitkään ollut lyhytnäköistä ja täynnä hirveitä riskejä. Sportin budjettiin kuuluivat lipputulot pudotuspeleistä, joita nyt sitten taisi tulla turhan vähän. Mutta ei noin voi budjettia tehdä, kyllä Kärpätkin divarissa joskus putosi TuTolle aivan ylivertaisella budjetilla.

    Jos tulevaisuus toisi Sportille pitkäjänteisyyttä ja järkeä rahankäyttöön. Sikäli jos Sport ei sitä ennen mene nurin. Junnuja on pakko nyt kuitenkin nostaa kehiin ja kyllähän Sportilla ihan potentiaalisia kavereita ainakin Mestikseen löytyy. Muutenkin tuntuu, että Vaasassa ei ole tajuttu kovalla asenteella omalle joukkueelle pelaavan oman kasvatin panosta verrattuna C-tason palkkasoturiin.

    Nyt kun Tamminenkin on Vaasasta pois, niin Sportia vastaan ei ole juuri mitään hampaankolossa. Loistavat fanit ansaitsisivat parempaa. Toivottavasti Sport jatkaa Mestiksessä. Kyllä Sportin kaltainen perinteinen seura sinne kuuluu.

  4. J.Lahtonen

    “TuTon kauden päättyminen ei sureta, koska uskoa tulevaisuuteen riittää. Seuraavaksi on nimittäin edessä kausi, jolloin nykyisen seurajohdon julistama kolmevuotinen projekti huipentuu eli liiganousua pukkaa Kupittaalla. Vaimitensenytoli. […] Halvemmallakin olisi ehkä onnistunut sama keikka.”

    Piilovittuilusta huolimatta usko tulevaisuuteen on nimenomaan TuTon leirissä varmasti paremmalla tolalla, sillä siinä missä Sport meni putoamaan puolivälierissä ylikalliilla joukkueella ja kuulemma jopa lähes miljoonan veloissa, TuTo pääsi samaan suoritukseen ns. rautalankabudjetilla, hyvin onnistuneen valmennuksen ja pitkälti turkulaisten nuorien kiekkoilijoiden voimin.

    Jos ja kun huomataan, että nyt rahkeet eivät tule riittämään taloudellisesti liiganousuun tai muutenkaan, niin kumpi on parempi? Painaa kaasua, hankkia veloista huolimatta viisi kallista ulkomaalaista ja keikkua sitten konkurssin partaalla - vai painaa vähän jarrua, ottaa vuoden tai parin matokuuri budjettiin ja pyrkiä pitämään seura ainakin pystyssä?

    Mitään liiganousuahan ei TuTon suunnalta valitettavasti ole odotettavissa aivan lähiaikoina, ellei sitten joko venäläinen oligarkki tai Hjallis Harkimo halua sijoittaa TuToon. Liiganousua ei ole kuitenkaan odotettavissa myöskään Vaasassa, ja isommasta katsojakeskiarvosta huolimatta Sportilla on nyt niin tuhdit velat, että niistä ei hevillä selvitä. Riippuu tietysti mitä kukin arvostaa, mutta henkilökohtaisesti pidän hienompana sitä, että talkoohenkinen oman kaupungin nuoria pelaajia sisältävä joukkue ylisuorittaa ja taistelee kuin sitä, että ylikallis, korskea ja yliampuva muukalaislegioona alisuorittaa ja karahtaa heti ensimmäiseen kariin pudotuspeleissä.

    Uuden nousun pohjustamisessa menee aikansa kummallakin seuralla. Mutta ei Mestis Tammisen/Sportin puutteeseen kaadu, ei edes liigakarsinta. Esimerkiksi KooKoolla on selkeät tavoitteet palata liigaan, josta se putosi 1990. Jos ei Lehkonen saanut TuTolta resursseja viedä joukkuetta liigaan, niin Kouvolassa varmasti saa, varsinkin kun taustajoukoissakin on toimitusjohtaja OP Hakkaraisen kaltaisia ansioituneita toimijoita.Kouvolassa tuskin lähtee Pohjanmaan lakeuksien tapaan mopo käsistä seurahallituksen taloudenpitäjillä, fanien häiriköinnistä puhumattakaan.

  5. Sebastian

    HÄIKÄISEVÄN LOISTAVAA JÄLKIVIISAUTTA

    En lähtisi arvioimaan mutu pohjalta Sportin ottamia riskejä. Mikäli palataan kauden lähtöruutuun ja niihin ennakko asetelmiin,voidaanko puhua “hirveistä” vai kohtuullisista riskeistä ?

    Quetas kommentoi : >> ei näin budjettia tehdä>>. Kyllä se vaan näin tehdään jos yhdistyksessä päätetään ensin toimintasuunnitelmasta. Sen jälkeen laaditaan budjetti miten toiminta toteutetaan ja millä resusseilla. Ihan loogista.Jokseenkin samaa mieltä olen pitkäjännitteisyyden puuttumisesta ja rahankäytöstä.

    Mielestäni Sportilla oli mahdollisuudet onnistua myös tällä kaudella joten pientä ymmärrystä ja myötätuntoa Vaasaan lähtee.

  6. BD

    Avoin sarja on varma tie konkursseihin. Joutuu nääs alemmassa sarjassa oleva syömään enemmän kuin tienaa, jolloin tulos tiedetään. Sarjojen välisen kuilun ollessa pienen, kuten joskus 80-luvulla ja jopa 90-luvun alussa oli, homma toimii jotenkin.

    Nykyään ei alkuunkaan. Mielenkiintoisia pelejä, mutta venäläinen rulettikin on mielenkiintoista. Ruotsissa Malmö, Leksand, Västerås, Rögle, SSK jne. riittävät osoittamaan homman seuraukset. Sama juttu Euroopan futiskarkeloissa.

    Vaasa osoitti selvää hokibuumia, minkä pelastaminen liigavinkkelistä katsoen pitäisi olla yksinkertainen homma. Tai olisi siis ollut. Tutkitaan taloudellinen hauis, ja jos sitä riittää, niin kutsutaan kynnysmaksun kera liigaan. Pelaajat ei riitä? No, eikö ns. urheilullinen systeemi ole silloin aika hullu ajatus, häh?

    You can’t have a cake and eat it, too.

  7. Antti

    Jälkiviisautta hyvinkin, Sport oli kauden alussa mestaruussuosikki. Näin varmasti karhuherrankin mielestä oli, eikä suinkaan “hirvittävää tuhlausta”.
    Kausi ei siis kaatunut niinkään alussa tehtyihin huonoihin ratkaisuihin, vaan kauden aikana koettuun loputtomaan sekoiluun* ja epäonneen.

    *mukaanlukien kaikki kauden aikana koetut irtisanomiset/potkut/whatever

  8. Wikegård

    Miksei parhaiden joukkoon pääsyä saa yrittää? Vaikka sitten hinnalla millä hyvänsä? Jos joku haluaa lapata vettä kiukaalle, niin anti mennä vaan. Ei Ruotsissakaan ym. joukkueet anna periksi ja jää sovinnolla pelaamaan alemmalle sarjatasolle. Siellä yritetään ylös ja välillä, myönnetään, ammutaan railakkaasti ylikin. Vaikka Leksand ja Malmö ovat vuosien saatossa tuhlanneet ja vihastuttaneet, niin fanit ovat vaan sitkastuneet ja molempien seurojen vaikutusalueet tuottavat uusia pelaajia. Toiminta elää ja voi ainakin jotenkuten. Riippuu mittareista: yleisöä on, hallit kunnossa, pelaajia riittää, menestys on kokoajan ovella, sponsorit ovat kiinnostuneita jne jne.

    Ja voi sieltä Allsvenskanin syövereistä hyvinkin nousta pysyväksi menestysjoukkueeksi (riippuu toki aikaperspektiivistä): Linköping on nykyään kestokäsite Elitserienin mestarisuosikeista puhuttaessa, vaikka koko seura on perustettu vasta 1976. LHC on pelannut kahdesti finaaleissa ja yhteensä viidesti pleijareissa. Kuitenkin kausi 1998-1999 meni vielä alemmalla sarjatasolla. Buumi oli orastava jo monta vuotta ennen odotettua nousua ja on nykyään vahvalla pohjalla. On uusi halli ja sillä vakuuttava täyttöaste. Tuskin tulevat ihan heti alas eivätkä tee sitä pelolla kohdattavaa konkurssia.

    Perinteikkäämpi seura on Skellefteå AIK, joka nousi kärpätmaisen korpivaelluksen jälkeen takaisin ylös vuonna 2006. Ensimmäinen kausi ylhäällä tuotti nousijajoukkueen kautta aikain ennätyspisteet… Ovat pelanneet myös pleijareissa, välieräpaikka ollut paras saavutus. Vanha tunnelmapyhättö on tuunattu energiarahoilla uudempaan kuosiin ja täyttöaste on komea. Kaikki hyvin eikä konkurssista pelkoa.

    Surkuhupaisia keikkujia toki löytyy myös. En käy kieltämään. SSK on tunaroitu monen toimesta ikuiseksi (?) hissijoukkueeksi, kun yhtenäkään pääsarjakautena valmennus ja muu stab ei ole onnistunut kokoamaan joukkuetta oikein. Nimiä on ollut vähän joka lähtöön, mutta käytännössä homma ei ole toiminut yhtä sätkykautta lukuunottamatta lainkaan. Tänä vuonna vääntävät ennätyksellisen jännittävät kvalserienit, jossa tullee todella nälkäisiä (joka vuosi ovat nälkäisiä, mutta nyt menee ihan oikeasti jännäksi) seuroja vastaan.

    Västerås kuoli pystyyn. Tässä ehkä suomalaisin esimerkki, kun seuran hylkäävät kaikki. Ei uskota kollektiivisesti eikä yksityistäkään kukaan halua yrittää. Valitettavaa.

    Rögle Oilers on taas esimerkki maltillisen satsauksen nousijasta. Tosin tekivät 1992 “Saipat” eli nousivat huippudivarijoukkueena liigaan, tuolloin lento pääsarjatasollakin kesti neljä kautta. Tämänkertainen visiitti on ollut melko vaisu, mutta ei seurasta ole kentällä ihan täyttä heittopussia tullut. Koko kauden kattavaa tulosta ei kuitenkaan ole tullut eikä sellaista kiimaa ole siellä oikein syntynytkään. Organisaatio ei ole Elitserien-tasoa, mutta erittäin tasapainoinen seura on Allsvenskania ajatellen. Tippunevat tämän kauden jälkeen alas, mutta katastrofia ei synny. Ja perusruotsalaiseen tapaan vanha halli sai nousun kunniaksi kunnon remontin, jossa nimi myytiin ja kapasiteetti fasiliteetteinen koki noston.

    Tänä vuonna Allsvenskanista tulee mielenkiintoinen kvartetti karsintasarjaan. Aik ja Leksand ovat tuttuja “jättiseuroja”, mutta sekaan änki myös piskuinen Växjö Lakers! Playoff-pelien kautta tulee vielä yksi joukkue. Malmö on toiveikkaana mukana ja Morallakin on Elitserienkokemusta. Sen sijaan Almtuna ja Bofors Bobcats ovat eksoottisia pikkuseuroja, joiden mukaanpääsy itse Kvalserieniin olisi melkoinen orgasmi paikallisille kannattajille.

    Saas nähdä miten käy. SSK säilyy, jos nippu pysyy yhtenäisenä. Rögle vaihtaa alas ja Leksandilla on kovimmat paineet sen paikan ottamiseksi. AIK:lla on vaihteeksi nousujohteinen trendi menossa, seuran kauluspuoli on vihdoin siivottu ja ambitiot ovat korkealla. Myös fanit ovat alkaneet löytää peleihin. Djurgården ainakin haluaisi vanhan vihulaisen takaisin ylös, jotta tukholmakiekkoon tulisi taas sykettä ja otsikoita.

  9. BD

    -AIK on raastuvassa velkojensa kanssa.
    -Leksand omisti ennen putoamista hallinsa 100% ja nyt siitä on jo myyty 80%
    -Malmö lopettin pelaajille palkanmaksun tammikuussa 2008 ja on ollut sen jälkeen velkasaneerauksessa.
    -Moralla oli valmiit suunnitelmat aitioiden ja uusien pukukoppien (+kuntosali) rakentamiseen, mutta putosi sarjasta. Nyt pelaajien eläkemaksuja on maksamatta.
    -Djurgårdenilla on joka kevät ongelmia lisenssin saamisessa.

    Miksei terveitä joukkueita voi nostaa Elitserieniin suunnitelmallisesti? Miksi taloudellisesti terve ja vierasjoukkueena suosittu Leksand on nyt väärässä sarjassa ja kaupungin rahasedän almujen varassa?

  10. Forresteri

    Mutta miksi toisaalla homma osataan ja toisaalla homma vedetään niin vihkoon, ettei sivut riitä?
    Hyviä esimerkkejä liigasta lienevät vaikkapa Kalpa, Kärpät ja Jyp. Jokeritkin voisi olla ehkä halutessaan, mutta kun siellä palettia käyttää 10-vuotiaan fanin asteella oleva omistaja ja wannabe-manageri.

    Olemme oikein poikaporukassa miettineet sitä, että miten kävisi liigaseuran, jos jo nyt keväällä ilmoittaisi, että me maksetaan kaikille pelipaikan lunastaneille kaudesta (8kk) 30000 euroa ja try outin jälkeen tehdään soppari, jos siltä tuntuu. Siinä on sitten näyttöpaikka seuraavaa kautta varten muihin sarjoihin tai johonkin toiseen liigajoukkueeseen. Mikäli edes neuvottelut tulisivat tietoon ennen sarjan päätöstä, on seuralla oikeus palkanmaksun katkaisuun.

    Ja pelaaja jota ei kiinnosta-> työpaikan hakuun. Varmasti saisi kokoon kelvollisen joukkueen, ehkä ilman tähtipelaajia, mutta tavoitteellisia nuoria & peruspelaajia. Näin siksi, koska pelaajia riittää. Ja heillä tavoitteita.

  11. RD

    Ilmiö nimeltä Leksand ei pitäisi enää olla olemassa. Haja-asutusalueen pienen tuppukylän lätkäjoukkue. Niin ne vaan kärvistelee ja ovat sympaattisia.

    Suunnitelmallisuudessa on kai ruotsalaisittain hieman tylsä soundi. Seurojen näkökulmasta pitemmän projektin aikana potentiaaliseksi menetysnipuksi kehittyvä rosteri saattaa hyvin todennäköisesti pirstaloitua ennen nousua. Ja muitakin samansuuntaisia uhkakuvia siellä kai ajatellaan.

    Vaikka ym seuroilla Ruotsissa on vaikeuksia kaukalon ulkopuolella, niin kaiken voi temporäärisesti pelastaa urheilullinen menestys. Siksi vauhdin kiihtyessä pökköä lisätään pesään. Yritystä löytyy. Ruotsissa on helpompi tarttua näihin elämyksiin ja liittyä paikallisesti bandwagoneihin, kun seuroissa oikeasti tapahtuu. Jos kuppi menee nuriin, niin aina näyttäisi löytyvän uusia tulisieluja yrittämään. Suomessa (pl Tami) annetaan yksi mahdollisuus ja jos epäonnistuu, niin ristiinnaulitaan.

    Mene ja tiedä. Itse olen aika yksinkertainen ihminen, mutta vertailessani Suomen ja Ruotsin jääkiekkoa huomaan, että suomalainen seurakiekko on hajutonta seurattavaa. Tunne on hävinnyt tyystin. Ruotsissa taas sattuu ja tapahtuu, hallit ovat hienot, yleisöä riittää ja ovat todellista kannattajakaartia, ja sitten on tietysti se äärimmäisen jännittävä Kvalserien. Suunnitelmallinen varovaisuus vai kaksipuolinen elämys riskeineen?

  12. urho

    Morjens palstaveljet- ja siskot

    Sinänsä harmi, ettei Vaasan kokoinen kaupunki
    noussut SM -liigaan.

    Nyt siellä länsirannikolla pitäisi aloittaa
    pitkäjänteinen työ, ja lopettaa nopean
    nousun tavoittelu velkarahalla.

    Varmasti Vaasan kokoinen talousalue
    voisi hyvinkin pärjätä liigassa,
    mutta kestävämmällä pohjalla homman pitää olla.

    Niin kuin jo kirjoitin, ja monet muutkin,
    ottakaa oppia menestyvistä joukkueista.

    Eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu..

    t. Urho

  13. Sebastian

    EI YHTÄÄN OIKEAA TAPAA ?
    Kun jääkiekkoseuralle aletaan rakentaa nousua on edessä kolmen osaalueen vaikea yhteen sovittaminen. Kehitystyö,taloudellinen kehitys ja urheilullinen menestys. Tämä on niin vaikea taiteen laji että onnistuakseen se vaati hyvää tuuria ja paljon onnea.

    Jos puhutaan kolmen-neljän vuoden projekteista on vaikea sitoa seuraan nuoria lahjakuuksia maltillisella palkalla. Laihat menestys vuodet koettelevat valmentajan mainetta,sponsoroiden pitkäjänteisyyttä ja fanien hermoja.Kun tähän vielä lisätään alati muuttuva kilpailu tilanne ja asetelma, sekä naapuriseuroista ja muiden lajien seuroilta tuleva paine niin usko omaan tekemiseen on kovilla. Liian helposti menestyksen jälkeen sanotaan että paketti kasattiin pitkäjänteisellä työllä. Kun asiaa tarkastellaan saattaa taustalta löytyä aivan jotain muuta.

    Yksi arkinen seikka on se, että me emme ole urheiluhullua kansaa vaan menestyshullua kansaa.

  14. BD

    Ennen 80-luvun loppua itänaapurissa oli hyvin selkeä palkkasysteemi. Nuoret eivät myöskään menneet minne sattuu, vaan minne määrättiin.

  15. J.Lahtonen

    “Ennen 80-luvun loppua itänaapurissa oli hyvin selkeä palkkasysteemi. Nuoret eivät myöskään menneet minne sattuu, vaan minne määrättiin.”

    BD: tietääkseni vielä 2010-luvullakin sama systeemi on käytössä rapakon takana, jossa NHL:ään varatut nuoret eivät suinkaan mene minne sattuu, vaan sinne, minne varataan, ja sielläkin minne käsketään, oli se sitten farmijoukkue hevonvittulassa tai pääjoukkue. Siellä sitä voidaan läimiä kiekkoa AHL-farmissa vuosikausia, ja sitten pitkän odotuksen päätteeksi voikin huomata, että jaahas, siirtoaika lähestyi ja päivän varoitusajalla uusi koti onkin jossain toisella puolella mannerta.

    Lisäksi ainakin uusien tulokassopimusten suhteen palkkasysteemi on hyvin selkeä, tähdille sitten maksetaankin mitä maksetaan. Kyseessä on vieläpä suljettu sarja, jossa joukkueiden ja katsojakunnan perinteet eivät mitään paina, jos rahamiehet päättävät siirtää seuroja ahneuksissaan vaikkapa Winnibegin kaltaisilta perinteisiltä kiekkoalueilta jonnekin Phoenixiin, jossa paikallisille saa selittää kädestä pitäen, mitä jää ja lumi ovat.

    NHL-ihanne suljettuine sarjoineen ei Suomessa toimi. Suljettu sarja oli pahimpia virheitä kotimaisessa kiekkoilussa. Ei tänne sovi se, mikä sopii miljardöörien leikkikentille. Edelleen muistutukseksi, että SM-liigan 14 joukkueesta peräti 10 on pelannut myös alemmalla sarjatasolla ja palannut sieltä liigaan. Monet divarissa pidempään pelanneista kuten Kärpät ja KalPa ovat nyt liigan kärkikastia, joten ei se divarikierros ole näitäkään seuroja tuhonnut, päin vastoin karsinut turhat rönsyt ja typeryydet organisaatiosta ja pakottanut aloittamaan uuden nousun järkevämmältä pohjalta.

  16. BD

    NHL:ssä on 24 joukkuetta, joita ei siinä liigassa alunperin ollut. Winnipeg Jetsin historiaa kannattaisi seurata vähän tarkemmin. TuTo.

  17. Karhuherra

    Puuh, vaikeaa enää kommentoida (unohdin aiemmin), kun on niin monenlaista juonnetta. Mutta ainakin yksi näkökulma: “hirvittävä tuhlaaminen” ja “hirvittävä riski” ovat eri asioita, jälkimmäisestä kukaan ei kai ole viisastellut, vaikka niinkin voisi jälkikäteen arvella.

    Spoertin riski saattoi kesällä/syksyllä olla hyvinkin kohtuullinen - jostain näkökulmasta. Tuhlaus taas on omasta näkökulmastani hirvittävää ja kiistatonta, kun niillä mittavilla resursseilla ei saatu aikaiseksi kuin sekoilua. Ei siinä sen kummempaa - se ei ole jälkiviisautta vaan harmistunutta puhinaa.

    Ja vielä toinen juttu, oli kaiketi vääjäämätöntä, että tämäkin keskustelu ajautui avoimen ja suljetun liigan problematiikkaan. Otetaanpa virkistävän vaihtelun nimissä uusi näkökulma: miksi sitäkin asiaa ei voisi ajatella evoluution näkökulmasta. Heikot sortuvat ja se saisi ehkä päteä myös kilpaurheiluun. Jos seura x hoitaa asiansa hyvin, se tuskin putoaa avoimestakaan liigasta.

    Jos taas se sekoilee asioissaaan vuodesta toiseen, eikä joukkuekaan osaa pelailla, miksi sitä pitäisi jäädä kaipaamaan? Jos seuralla on jonkinlaista kestävää toimintakulttuuria ja joku toimiston ulkopuolella välittää sen kannattamisesta, se selvinnee vaikeinakin aikoina. Ja tämä oli siis ajatusharjoitus, kuvitelma mahdollisesta maailmasta.

  18. urho

    Avointa ja suljettua

    Eivät ehkä heikot, vaan heikosti johdetut
    putoavat “evoluution kelkasta”.

    Uutta matoa vaan koukkuun, ja päätä pinnalle,
    niin kuin Jortsu sanoo; eihän tää oo kuin jääkiekkoo.

    Kyllä luulisi Vaasan seudulta rahaa riittävän.
    Jotenkin tuntuu, että mennään liian nopeasti
    tavoitteisiin, eikä anneta aikaa kypsymiseen
    liiga- nousuun saakka.

    Moni seura on noussut alemmalta tasolta huipulle:
    Kärpät, Kalpa ja Jyp.

    Kovan touhun takana se nouseminen on,
    mutta uskon Sportille sen tapahtuvan muutaman
    vuoden aikajänteellä.

    t. Urho

    Ps. Miksi ei sama saaga voisi toteutua Vaasassa.
    Jotain malttia touhuun pitää saada.

    ps 2. En edes ole mikään erityinen Sport- fani.
    Olisi vain sporttia, että SM- liiga edes joskus uudistuisi.

  19. BD

    Miksei voisi ajatella niin, että kontrolloidaan omaa liigaa ja otetaan uusia tiimejä mukaan suunnitelmallisesti? Bisnesmaailmassa/kiekossa talous kertoo sen onnistumisen, ja kun ei homma skulaa, niin tulee eteen homman lopettaminen, muualle siirtyminen tai kaiken alusta aloittaminen.

    Toivotaan D Teamia tai LeKiä karsintoihin, niin koko touhun uskottavuus saadaan tappiin.

    Jos Sport/Vaasa olisi ollut liigakelpoinen, mitä se hyvin olisi saattanut ollakin, niin miksi tämä naurettava sirkus? Eikö liigan olisi kannattanut tutkia taustat kunnolla ja sen jälkeen ilmoitetaan, että summalla X aloitatte SM-liigassa syksyllä 2011?

    Homma kaadetaan tolppakutiin.

  20. Karhuherra

    “Jos Sport/Vaasa olisi ollut liigakelpoinen, mitä se hyvin olisi saattanut ollakin, niin miksi tämä naurettava sirkus?”

    Jaa, kai sitä kutsutaan vanhanaikaiseksi kilpaurheiluksi. Jotkut näkevät siinäkin oman viehätyksensä.

  21. urho

    Karhuherralle ja kaikille muillekin murisijoille

    Olisiko liian yksinkertainen systeemi,
    että Mestiksen eka nousee liigaan,
    ja SM- liigan vika putoaa.

    Tällä sapluunalla olisi vaihtuvuus taattu,
    ja mielenkiinto molemmissa sarjoissa
    loppuun saakka saletti.

    Mutta onhan meilla Kummola,
    joka vielä haudassa kääntyessäänkin “määrää”.

    Osaakohan muuten Kummola edes luistella.
    Miten se on ylipäätään sivistysvaltiossa
    mahdollista, että tuollaiset saavat valtaa
    lajissa, josta tietotaito rajoittuu rusettiluisteluun.

    Jotain uudistusta tuohon touhuun vaan tarvitaan,
    eikä se tule tapahtumaan jonkun dinosauruksen kautta.

    t. Urho

  22. BD

    Karhuherra: Ilman muuta ja nyt nähdään tulokset. Mutta jos puhutaan tuhlauksesta, niin yksi seura, kaupunki ja mies vedettiin tappiin, kun vaihtoehtona voisi olla suunnitelmallinen nouseminen status-sarjaan. Anyway, sarjat suljetaan viiden vuoden sisällä niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Toivotaan, ettei buumi ole siihen mennessä kuollut.

Kommentoi