Hei me kaatuillaan
6. maaliskuuta 2010Sympaattinen herrasmies heitti ensimmäisen kiven.
Arvokisoissa asti on jouduttu toteamaan, että suomalaispelaajat eivät osaa luistella kilpakumppaniensa lailla ja saman teeman variaatio on ollut viime päivien teema kotimaan jäilläkin. Ainakin kulttuuripääkaupungin lätkäskenessä on kovasti mietityttänyt se, osaavatko TPS:n pelaajat luistella.
Tiistaina kävi niin, että kaiken muun olennaisen ohella Hannu Jortikka arvioi HPK-Jokerit -ottelun yhteydessä tuomarikritiikkinsä höysteeksi muutamalla sanalla myös rakasta kasvattajaseuraansa. Hänen mukaansa TPS on liigan pahin kaatuilijaryhmä. Tyylitaju oli pettämätön tälläkin kertaa.
Myöhemmin puheenvuoronsa sai Palloseuran Kai Suikkanen, jonka mukaan Jortikka purkautui tyhjästä.
Se siitä? Ei aivan, sillä perjantaina Turussa TPS ja HPK nuhjasivat niin värikkäästi, että illan pelilliseksi pääaiheeksi nousivat vierasjoukkueen jäähyt ja niiden perusteet. Vanhan koulukunnan fair play -mies Jukka Rautakorpi ilmoitti komppaavansa “Jortsua” ja syytti TPS:ää hyppimisestä, joka on luonteeltaan harmittavaa.
TPS:ää median edessä edustanut Riku-Petteri Lehtonen epäili Rautakorven juttuja naurettaviksi todeten, että Kerholle olisi päinvastoin pitänyt viheltää paljon enemmän jäähyjä. Ihanan lakonista juupas-eipäs -argumentointia ei onneksi riittänyt määräänsä enemmän.
Se tässä nyt jäi hieman epäselväksi, kaatuileeko TPS muita pahemmin? Kaatuilee - ehdottomasti - mutta muita pahemmin? Vaikeaa sanoa, kun sekä Jokereista että Kerhosta tulee aika nopeasti mieleen useampi kaatumatautinen. Savu, tuli, vai savukone?
Ainoastaan se on toistaiseksi varmaa, että Reijo Ringbom kumppaneineen oli lausuntojen perusteella pääsyyllinen molemmissa kimpaantumisia aiheuttaneissa otteluissa. Tästä pääsemmekin laajempaan eettis-filosofiseen kysymykseen. Kaatuilu on ilmiönä jyrkästi lätkäkoodiston vastainen, mutta kenen on vastuu moisesta?
Joku voisi väittää, ja väittääkin, että pelaajien. Mutta minä olen pohdittuani sitä mieltä, että pelaajat eivät yleensä kanna vastuuta mistään ellei heidän ole pakko, varsinkaan suomalaiset pelaajat. Kääntäen se tarkoittaa sitä, että armoitetut pelimiehemme kaatuilevat tasan niin kauan kuin se sallitaan ja siitä seuraa omalle joukkueelle jonkinlaista hyötyä.
Reijon piikkiinkö tämä on pistettävä?
* * * * *
Tässä lähetyksessä kerromme vielä, että Kaatuilujupakka on myös pienimuotoinen case study siitä, miten puheenaiheita näinä aikoina rakennetaan. Kas näin se käy.
Hannua suututtaa, Hannu avautuu - mahdollisimman julkisesti tietysti. Kuin sattumalta toimittajan tallennusväline sattuu hurisemaan rec-namiska pohjassa siinä vieressä.
Toimittaja toteaa taltioineensa priceless-hintaluokan aarteen, joka todetaan nopeasti julkaisukelpoiseksi. Päätetään höystää otteluillan perusraportointia ylimääräisellä makupalalla.
Sisältö on timanttia, mutta myös paketoinnin on oltava sitä nykyään. Vetävälle pikkujutulle laaditaan nykystandardien mukainen huomio-otsikko: “Jortikka raivosi Rinkelinmäellä - kuuntele avautuminen!”. Puolenyön jälkeen julkaista juttu kerää Jatkoajalle epätyypillisen paljon lukijoita jo yön pimeinä tunteina.
10 000 lukijaa on saavutettu jo konttorien aamukahveja juotaessa, vuorokauden saldoksi kertyy lähes 40 000 lukukertaa ja itse tallenne pyöri varmasti huomattavasti useammin. Ohjesäännön mukaisesti asiaa luukutetaan myös sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi Naamakirjassa Jortikan naama tulee linkin kera vastaan hämmentävän monen ihmisen lähettämänä.
Siinä sivussa juttu leviää muun olennaisen median tietoon. Enemmänkin olisi saanut levitä.
Hyvää uutisseurantaa edustaa puheenvuoron antaminen kritiikin kohteeksi joutuneille. Niinpä pölyn laskeuduttua vuorossa on jatkojuttu, jossa ensireaktioistaan oletettavasti jo tyyntynyt Kai Suikkanen kuittaa asian melko kepeästi. Ei enää uutta myllytystä, mutta pieni piikki vielä alkuperäiselle uutisellekin.
Ja kun aihe ponnahtaa uudestaan esille seuraavan ottelukierroksen yhteydessä, kirjoitustyöläisetkin ovat valppaina. Seuraavaksi pitäisi kai jonkun kirjoittaa vielä kolumni asian tiinoilta. Puheenaihe elää.
Niin pieni asia, niin paljon melua. Toimii. Jokerit ja TPS muuten kohtaavat ensi viikon torstaina. Mahtaakohan tulla sanomista? Ei ehkä tule, sillä Jaffalassa valmentajat eivät kohtaa toisiaan ottelun jälkeen pressissä. Perin harmillista, kenties.
Siihen en ota kantaa, menikö tämä nyt hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Se on teidän heiniänne.
Z-hän elää
06.03.2010 kello 8.03Muten ihan hyvä ja oivallinen ruodinta a)Hannu-sedän (media)strategiasta b)lätkäväen (johon kuuluvat tässä yhteydessä myös toimittajat ja muut sivulliset) argumentointikyvyistä…:) mutta pari asiaa tökkäsi.
Niin tuttu eilen syntynyt -syndrooma: samat levitä, toista, märehdi, muistuta tavatessa ja lopulta unohda (ennen seuraavaa) -mekanismit ovat olleet käytössä ainakin 70-80-luvulta, jonne oma muisti ulottuu, todennäköisesti kauemminkin. Välineet vain ovat radiota, tv:tä, aamulla ilmestyvää lehteä ja vanhaa kunnon suusta suusta -juorua tehokkaammat. Eli tämä(kään) prosessi ei ole mikään mullistavan nettiajan tuote, saati luomus, jos joku nyt niin sattui luulemaan (moista typeryyttä en tosin usko:).
Toinen juttu on sitten vakavampi, vaikka olisikin kieli poskessa heitetty. Pelaajissa on eroja, mutta tiedän hyvin, hyvin monia, joiden reaktio “et ota mitään vastuuta kaatuiluista tai mistään” -tyyliseen kommenttiin voisi olla hyvinkin… eh, spontaani. Ja syystä.
Pelokkaiden, huonon itsetunnon ja/tai vajavaisten kykyjen peittelyyn valjastetun oman arvon (yli)korostajien, yliteoreettisten ja pahimmillaan yksinkertaisesti pienim… eh, sieluisten valmentajien 90-luvun lopulta alkanut invaasio on johtanut kuvitelmaan, jossa pelaajaa pidetään robotin lailla ohjailtavana lihamöykkynä. Nämä ajatusten tonavat sitten johtavat nerokkailla shakkisiirroillaaan karjaansa. (Tai sitten eivät - käytännössä 90% tällaisista tyypeistä on joko ulkona aikuisten huippukiekosta tai ole sinne koskaan päässytkään.)
Se, että esimerkiksi Hannu Jortikka tai Kai Suikkanen EIVÄT kuulu tähän porukkaan, lienee selvää.
Koulutuksessa ja käytännön tasolla vääristymä on jo hylätty ja sitä ollaan korjaamassa, mutta osa mediasta on ostanut nynnyosaston innolla tyrkkyilemän mantran ja hokee sitä edelleen totena. Mitä väliä tällä on? Ei muuten mitään, mutta sivussa on pilattu jo useampi sukupolvi suomalaisia pelaajia ja vielä useampia valmentajia unohtamaan, mistä jääkiekossa lopulta on kyse.
Kärjistäen: Jos ihmistä kohdellaan pienestä pitäen aivottomana ja vastuuttomana lihamöykkynä, joka ei osaa tehdä pienintäkään itsenäistä ratkaisua, hänestä tuppaa ilman hyvin vahvaa omaa tahtoa kasvamaan sellainen. Tulokset voi tarkistaa suomalaisesta pelaajatuotannosta.
Jari Nikkola
06.03.2010 kello 10.57Ihan tyypillinen iltapäivälehtien skuuppinostohan tuo Jortsu-case oli. Jatkis voisi ehkä miettiä toisenkin kerran onko sen keskeinen rooli välttämättä tämän tyypin uutisoinneissa. Melkein veikkaan, että palstan hc-fanit vastustavat tätä suuntausta. Vai vastustavatko, kommentteja tulemaan!
Sami Hurme
06.03.2010 kello 13.02Mantun grillillä voisi olla taas loistava paikka jatkaa mainontaansa kertoen, kuinka Turussa kaatuillaan.
Leikki sikseen. Kaatuilulle täytyy oikeasti tehdä jotain. Se on yhtä viihdyttävää kuin italialaisessa jalkapallossa. Suomilätkä on jollain tavalla ajanut pelaajat kaatuilemaan, koska ainoastaan erikoistilanteista osataan tehdä maaleja.
Tasakentällisin pelaten molemmat joukkueet ajavat vain raiteitaan, joka ei johda mihinkään tulokseen. Jos koko ajan joku tulee sinua vastaan, olet väärällä kaistalla.
Pelaajien tulee kuitenkin kantaa kaatuilusta vastuunsa. Jos se haluttaisiin karsia liigan puolesta pois, kaatuiluista voisi aina pelien jälkeen lätkiä pelikieltoja epäurheilijamaisuudesta. Liigan gaalassa voitaisiin palkita kauden kaatuilija vaikka Loiri-pystillä.
Pitääkö Jatkiksen nostella tuollaisia skuuppeja? Lukijat ratkaisevat. Hittimäärän puolesta tuolle linjalle voisi näyttää peukkua, mutta sopiiko kyseiselle julkaisulle, niin en osaa sanoa. Ehkä loiva ei.
Karhuherra
06.03.2010 kello 13.43Hyviä huomioita, jotka oikeastaan kaipasivatkin täsmennystä. Hyvä, että te nostitte niitä esille.
Ensinnäkin, ei toki ollut tarkoitus väittää, että Jatkiksessa olisi pyörää keksitty uudestaan. Tuttua kauraahan tuo yleisesti ottaen on, jollekin lukijalle kuvion avaaminen toivottavasti toi lisäarvoa.
Ja toiseksi, jos vielä avataan vähän taustoja, juttua ja esittämistapaa pohdittiin kyllä varsin tarkkaan, vaikka nopeasti reagoitiinkin. Se on varmasti totta, että arkisena toimintatapana tuo ei Jatkikselle istu, meiltä odotetaan muuta ja muuta haluamme myös tehdä. Mutta yksittäisten spesiaalitapausten kohdalla, kuten tällä kertaa, lähestymistapa katsottiin perustelluksi. Juttu oli julkaisemisen arvoinen ja toisaalta lievästi räväkkä esitystapa huutomerkkiotsikoineen on sellainen, jonka peruslukija (muiden medioiden ansiosta) tunnistaa. Se realitetti piti huomioida.
Mutta mieluusti kuulisin lisää kommentteja lukijakunnalta tästä asiasta. Palaute olisi itse asiassa kullanarvoista tälläkin kertaa.
Ja kolmanneksi siitä kaatuilusta. Tietenkään se vastuunkanto tai moisen vähäisyys ei koske kaikkia pelaajia. Mutta yleisellä tasolla tilanne on ikävä kyllä se, että suomalaispelaajat - ja ehkä nuoret muutenkin, lieneekö tässä pelkästä lätkästä kyse - on totutettu siihen, että aina on joku hyysäämässä ja hoitamassa asioita. Se alkaa pienistä ja viattomista jutuista, mutta johtaa lopulta isoihin asioihin. Lopulta ihmisluonto tuntuu meillä päin olevan sellainen, että tällaisissa asioissa on helppoa luistaa aina kun se on mahdollista - se ulottuu moneen muuhunkin juttuun kuin kaatuiluun.
Lopuksi on vielä todettava, että pelissä on kyse voittamisesta. Jos kaatuilu tuo vastustajalle jäähyjä ja auttaa voittamaan pelejä, silloin siitä on turhaa naputtaa. Itsekin saattaisin kaatuilla sopivassa paikassa. Jääkiekko ei ole arvostelulaji ja kaikki sallitut, tai ainakin läpi menevät, keinot on syytä käyttää. Se on tavallaan myös osa lajin hienoutta.
Mutta kenen se vastuu sitten on? Pelaajilta en jaksa moista odottaa. Valmentajilta voisi vaatia, että pitävät suunsa kiinni niin kauan kuin omassa jengissä on yksikin heikkonilkkainen kaveri. Mutta sekin olisi vähän naiivia. Tuomareita passaa aina syyttää ja se on tavallaan oikea suunta nytkin. Kaatuilut kyllä loppuvat kun niistä vihelletään aina jäähyä ja lässyttäjille heti kymppi perään. Nopeassa pelissä ongelmaksi tulee tietysti tilanteiden nopeus - tarvitaanko silloin Samin mallia, jälkikäteisiä rangaistuksia?
Sami Hurme
06.03.2010 kello 14.30Joskus nuorempana ja tyhmempänä kun tuli tuota lätkää pelattua oikein kilpailumielessä, niin olin ainakin omasta mielestä mestari kalastamaan jäähyjä. Ihan oikeasti jopa niin hyvä, että kukaan muu kuin minä ja tuomittu pelaaja eivät tienneet kyseessä olleen kalastus. Tiukassa tilanteessa olin aika usein katollani kaverin maila kainalossa. Se on hemmetin helppo ottaa kainaloon ja heittää kuperkeikka. Tuomarilla ei ole mahdollisuuksia arvioida, koukkasiko toinen oikeasti, kun sen kuperkeikan tekee näyttävästi ja tyylillä.
Ehkä siksi nuo sukellukset ärsyttävätkin. Tiedän sen olevan niin helppoa ja houkuttelevaa, että se ärsyttää. Tai ne sukellukset varsinkin ärsyttävät, jotka näkyvät katsomoon asti, mutta tuomari ei näe niitä.
Se ei ärsyttänyt, jos oman joukkueen pelaaja teki sen. Se ärsytti kun vastustajan pelaaja teki sen. Kaikkein eniten se ärsyttää nyt kun istuu katsomossa fanina ja näkee liigapelaajan lasinilkkojen särkyvän tuulenvireestä kun joku avaa hallin oven.
Vaikka pelissä onkin kyse voittamisesta, täytyykö epäurheilijamaisuuden vuoksi voittamista hyväksyä? Voiko voittaa keinolla millä tahansa?
Kyse on kuitenkin myös liiketoiminnasta vaikka kaukalossa urheillaankin? Onko oikein, että yritys voi menettää rahaa, kun joku heittäytyy omia aikojaan?
Karhuherra
06.03.2010 kello 14.48Sami, juuri tuostahan lätkässä on kyse. Vastustajan ärsyttämisestä, kusettamisesta, nujertamisesta ja jopa nolaamisesta. Se on isompi periaatteellinen kysymys, passaako voittaa keinolla millä hyvänsä. Siinä keskustelussa taas on vaikeaa erottaa haaveita ja realismia.
Sen ymmärrän oikein hyvin, että moinen ärsyttää katsomoon nähtynä. Halleissa pitäisikin kaikenlaisten “parhaiden paikkojen” lisäksi olla ns. “paskimmat paikat” - toisin sanoen, jokaisen fanin pitäisi toisinaan joutua katsomaan peliä jään tasolta. Siis sieltä, missä puusilmäiset tuomarit, pelaajat ja koutsitkin silmäilevät.
Ja vielä yksi näkökulma. Jos kaatuilu - siis osa ikäviksi arvioiduista keinoista - pitäisi karsia, niin missä menee rajaa. Jotkut pakit ovat niin hyviä antamaan pientä poikkaria maskimiehen selkään, etteivät juuri koskaan saa siitä jäähyä. Oikein vai väärin? Joku mailataituri näkee kentän niin hyvin, että ehtii aina pelin takana koputella muita nilkoille ilman jäähyä. Oikein vai väärin?
BD
06.03.2010 kello 17.57Lasse Kukkosen tahallinen nilkkaralli Ruotsia vastaan jäi dumareilta huomaamatta. Tosin siinä ei ollut lähistöllä yhtään ruotsalaista, kun Kukko alkoi italialaista futaria matkimaan, joten sekin saattoi olla syynä pilliherneen liikkumattomuuteen. Syntyneestä maalista huolimatta Kukolle olisi voinut antaa jäähyn. Tai pitkän pelikiellon.
Jatkoajalta ihan hyvä ratkaisu ajaa Hortten saarna ja Ortsa Sr:n myöntely ulos. Miksei ajaisi? Jättikö Globe&Mail julkaisematta Don Cherryn mesoamiset? Ei tietenkään. Pelaajien ja valmentajien tekemiset kiinnostavat, eikä ottelun jälkeisessä pressissä ainakaan mitään yksityisyyden rajaa ylitetty.
Jääkiekosta siinä edelleen puhuttiin, vaikkakin kotikaupungin tuomalla katkeruudella höystettynä.
Kevään Bob Hopea odotellen…
Jari Nikkola
11.03.2010 kello 15.48Tarkoitin tietenkin sitä onko Jatkiksen omin rooli välttämättä toimia viihteellisen tabloid-journalismin yhtenä sanansaattajana Suomessa vaiko operoida vakavamman, lajikeskeisen lätkäjournalismin tiellä.
Kelpo viihdettähän tuo Jortte-faili sinänsä oli. Mutta melko kaukana klassisesta laatujournalismista. Tämän tyyppisillä mainesanoilla taasen Jatkista on monesti pyritty arvostamaan alalla.
Nythän JA jatkaa keltaisen lehdistön huomiotalouslinjalla Kojo-keississään. Ilmeisesti kokonaisvaltainen muutos verkkolehdessä on tapahtumassa? Lisää hittejä tiedossa mutta kenties myös perinteisen lukijakunnan katoamista?