‘67 4ever!
28. toukokuuta 2009Näinä päivinä kirjoitetaan pienenpieniä lukuja kiekkohistoriaan, kun Stanley Cupin finaalijoukkueita ratkotaan. Ajan mittaan tarinat saattavat kasvaa tavalla tai toisella suuremmiksi - aika näyttää, oliko esimerkiksi Pittsburghin tyly 4-0 -voitto konferenssifinaalissa jotenkin enteellinen.
Niin tai näin, tarinoista suurimpia kirjoitettiin keväällä 1993. Keskiviikkona tuli nimittäin kuluneeksi 16 vuotta siitä, kun Toronto Maple Leafs melkein pääsi Stanley Cup -finaaleihin. Niiden hetkien muisto elää edelleen vahvana Ontariossa. Ja ymmärtäähän sen, kun joukkue ei ole neljään vuosikymmeneen ollut pokaalin syrjässä kiinni, eikä ollut kyllä silloinkaan. Pitäähän sitä jotain perinteitä vaalia.
Leaflandiassa ollaan vankan vakuuttuneita siitä, että joukkue olisi mennyt kuudennesta konferenssifinaalista jatkoon, ellei pahamaineinen Kerry Fraser olisi jatkoajalla jättänyt viheltämättä Wayne Gretzkyn korkeaa mailaa. Samainen Wäinö teki sitten voittomaalin hetkeä myöhemmin ja hautasi omakätisesti koko Leafsin seitsemännessä pelissä.
Vääryydellä vietiin loistavalta Wendel Clarkilta mahdollisuus tuoda voitto kotiin. Häikäilemättömästi vietiin jo lähes varma mestaruus!
Niinpä legendaarisen ottelusarjan muistoa kunnioitetaan vieläkin asiaan kuuluvalla tavalla: Happy Kerry Fraser Day!
Kaikeksi onneksi samana keväänä mestaruuden vei toinen kanadalaisjoukkue, eikä vääryydellä finaaleihin päässyt Los Angeles. Tietoisuus siitä on varmasti lievittänyt Maple Leafs -fanaatikkojen pettymystä kaikki nämä vuodet.
bd
29.05.2009 kello 8.06Olisi ollut aivan fantastinen finaali, mutta eipähän noita matseja yleensä uudestaan voi pelata. Jos McSorleyn mailan lapa ei olisi ollut laiton ja Jacques Demers sitä huomioinut, niin Los Angeles Kings olisi voittanut Stanley Cupin. Mutta näin ei tapahtunut ja Montreal tuli köysistä 1-1 tilanteeseen, eikä joutunut Hollywoodiin 0-2 tilanteessa.
Pitää vielä muistaa, että Montrealin joukkue ei ollut mikään supertiimi. Sellainen ylemmän keskitason joukkue sen ajan nahilassa. 0-2 olisi ollut liikaa. Eipä vain koskaan ollut moista tilannetta ja Tourette-Roy (mies ei oikeasti sairasta tourettea vaan lempinimi tuli vahingon jälkeen) sai huutaa Disney-juttujaan viimeisen matsin jälkeen.
Down Goes Brown
29.05.2009 kello 16.03kiitos paljon !
Karhuherra
29.05.2009 kello 20.10Mr DGB, Your finnish seems excellent, or You’ve found a great web translator :)
I don’t have that much sympathies for the Maple Leafs, but even a Habs guy knows the pain when get f**ked in the ass by Kerry Fraser. And that story, in all of its bitterness, is still great after all these years.
I also have to admit that Wendel Clark was a pretty good hockey player…