Nyt meillä oli tänään hyvä peli-ilme.

Jatkoajan kuvatoimitus on ollut viime päivinä ilmiömäisessä vireessä, voisi jopa sanoa, että kuvamafian peli-ilme on ollut mitä mainioin. Peli-ilmehän alkaa olla tuttu fraasi kiekkoskenessämme. Se on yleensä joko hyvä tai huono, vaatimaton tai jämäkkä. Ja sen avulla valmentaja pystyy selittämään monenlaisia ilmiöitä. Se on siis samaa fysiologis-retorista sarjaa kuin kiekkokaukaloissa esiintyvät kiima, iholle meneminen, äijän ottaminen, jalalla liikkuminen ja lentokeli.

Tämän kunniaksi Viikon Kuva esittelee asianmukaista peli-ilmettä, koska se tuntui olevan toistuvasti esiin nouseva teema viikon kuvasadossa. Ja tasapuolisuuden nimissä vaihteeksi ruutu Mestis-jäiltä.

Lempäälässä LeKi-Hokki -taiston tunnelmaa kävi aistimassa Juha-Matti Kuusikko.

Kuvassa päätuomari Tero Anttalaisella lienee jotain varsin painavaa sanottavaa, koska Leki-valmentaja Sami Hirvonen näyttää peli-ilmeellään vahvasti esimerkkiä pelaajilleen. Mahtaako raitapaita kertoa kalajuttuja, kun pelaajienkin ilmeet ovat niin eläytyneitä?

Ruutu on tietysti esimerkki siitä, miten valokuva hieman vääristeleekin todellisuutta vangitsemalla sekunnin sadasosia jähmettyneisiin hetkiin. Mutta miten herkullista se joskus voikaan olla. Samalla tämä hyvä mallikappale siitä, mitä kaikkea kivaa kuvaajat pääsevät normaalikatsojasta poiketen aistimaan vaihtoaitioiden välissä päivystäessään.

Korkeatasoisen kommunikaation ohella kuvaaja pääsee melkein ilman linssiäkin usein niin sanotusti iholle ja atmosfäärin keskipisteeseen. Parhaimmillaan kuumasta tunnelmasta irtoaa juuri tällaisia hersyviä kuvatuksia. Pelkästään kuola suusta valuen mouhoavat raivopäät taas eivät yleensä tarjoa järin kiinnostavaa kuvamateriaalia, vaan muistikortille tallentuneet hetket ovat lähennä myötähäpeää herättäviä ilman ääniraitaakin.

Tällä kertaa kuvan toimivuus syntyy paitsi tiukan rajauksen tuomasta tiiviistä tunnelmasta, myös eri hahmojen luomasta kokonaisvaikutelmasta. Sopivalla tavalla kasvottomaksi jäävä tuomari hallitsee kuvaa jykevästi, ja samanlaiselta vaikuttaa hänen sanomansakin. Valmentajan seuraava sana tilanteessa lienee joko painokas “häh” tai epäuskoinen “mitä”.

Takavasemmalla häilyvä pelimies täydentää valmentajan viestintää, lienee juuri viheltämässä perinteiseen “onpas paksua tarinaa” -tyyliin. Takimmaisena kurkkiva pelaajakin yrittää päästä osalliseksi tapahtumasta ja miettii ilmeen perusteella sitä, onkohan herra päätuomari varmasti ihan A) tosissaan B) järjissään.

Spekuloinnin mahdollisuudet ovat lähes loputtomat, ja niinpä halukkaat voivat kommenttilootaan ehdottaa kuvatekstityyliin dialogia tilanteeseen. Tai asiaa paremmin tuntevat voivat vaikka kertoa, mitä siellä oikeasti puitiin.

Kuusikon kuvakokonaisuus Lempäälän illasta katsastettavissa täällä.

Kuten totesin, peli-ilmettä riitti kaukaloissa ja niiden liepeillä muuallakin. Vai mitä sanotte tästä, tästä tai tästä?

Aiempia Viikon Kuvia:
En gång julli…
Hemaiseva pörröpää
Ähäkutti
Avaruusajan muovisotilaita
Yllättävä käänne
Kuollut hetki

* * * * *

Tässä lähetyksessä vielä: lukijapalautetta, osa 2. Tuli lauantaina kirjoitettua pieni pikapätkä Turkuhallin illan värikkäimmästä tapahtumasta. Tämä kirvoitti asianmukaista palautetta ilmeisesti Helsingin suunnalta, luonnollisesti liikuttuneessa mielentilassa ja klo 01.02 yöllä. Puhelimeeni tulleen vastaajaviestin anti lyhennettynä oli kutakuinkin seuraava: “hei apina, v***n ru****ri… ootsä nyt mukana tässä hommassa ollenkaan, v***n pask***mo!”

Kiitos tästäkin. Nyt jaksaa taas uudella innolla ensi viikonkin pelit. Halataan kun tavataan.