Isojen Punaisten Kissimirrien parempi viikko.

Uuden viikon sarastaessa perattakoon edellisen kuvasatoa. Vuoden ensimmäinen Viikon Kuva juhlistaa Helsingin perinteikkäämmän liigaseuran tiukkaa tuloskuntoa.

HIFK on pelannut joulun jälkeen neljä matsia, voittanut ne kaikki ja päästänyt jokaisessa ainoastaan yhden maalin. Ainakin Turussa vieraili lauantaina joukkue, jonka pelin valmennus on (vihdoin) saanut kuosiin, jonka avainpelaajat hoitivat hommansa (mm. maalinteko), ja jolla on muussa pelaajistossa luottamusta herättävä maalivahti.

Perjantaina jullit isännöivät paikalliskamppailua ja paikalla oli Ville Vuorinen.

Hetkeä ennen kuvan ottamista ruudussa vasemmalla oleva Ilkka Pikkarainen on iskenyt illan toisen osumansa ja 2-1-jatkoaikamaalin. Kainaloidentuuletuskisaan yhtyy Ilkka Heikkinen. Pintatasolla tämä on taas melko tavanomaista urheilukuvastoa: toinen joukkue juhlii voittoaan, toisessa leirissä on vähän apeampaa. Variaatioita tällaisistä maalin jälkeisistä tilanteista näkee lehdissäkin usein, lajista kuin lajista.

Syy tämän tyypin kuvien yleisyydelle lienee sen helppous, kyseessä on sellainen urheilukuvaamisen osa-alue, jossa jopa minä saattaisin onnistua. Ja jostain syystä etenkin rutinoituneet(?) lehtikuvaajat suosivat tällaisia tuuletuspönötyksiä.

Päädyin kyseiseen ruutuun kuitenkin siksi, että siinä on löydetty tavanomaisuuteenkin syvyyttä. Punapaidat patsastelevat tiukassa rajauksessa jopa varsin hallitsevasti, mutta apeampi narrilauma vaihtoaitiossaan muodostaan ihan konkreettisesti toisen tason kuvaan. Kontrasti on toimiva, ja sen täydentää yläkulmassa hihkuva punaniska-fani.

Itse juhlakalut etualalla ovat jokseenkin puhuttelevia. Huomio kiinnittyy luonnollisesti poitsujen symmetristä harmoniaa tavoittelevaan liikehdintään. Mukavasti on osunut kohdalleen kuvaajan räpsäys. Viimeisen säväyksen otokseen tuo Pikkaraisen obelix-tyyppinen halataan-ilme.

Sivumennen sanoen on helppo kuvitella, että kuvan ulkopuolelle jäävien, kaukalossa murjottavien narrien harmitusta vain lisää Pikkaraisen ilme. Mies on porsastelevan pelityylinsä ohella myös pärstävärkiltään siinä määrin “sympaattisen” näköinen ilmestys, että hän sijoittuu joka vuosi korkealle pelaajayhdistyksen sisäisessä ystävänpäiväkortti-kisassa.

Pienistä palasista koostuu osiensa summaa suurempi kokonaisuus ja yksinkertainen on kaunista tälläkin kertaa.

* * * * *

Kuvaan liittyvänä pienenä lisähuomiona todettakoon HIFK:n viime aikojen menestyksen ilmeisin syy. Viikonlopun pelien jälkeen (5.1.) tilanne on nimittäin sellainen, että joukkuen voittoputken kaikissa peleissä torjunut Jani Nieminen johtaa sekä SM-liigan (94,48) että Mestiksen (94,74) torjuntaprosenttitilastoa. Tämä lienee vähintäänkin harvinaista, tuleeko mieleen aiempia vastaavia sattumuksia.

Nieminenhän pelasi mallikkaasti punapaitojen maalissa jo viime kauden lopulla, mutta syksyllä pömpelin edessä sekoili ykkösmaalivahdin statuksella varsin pitkään Juha Pitkämäki. Nieminen kävi sillä välin nostamassa Kiekko-Vantaan Mestiksen kärkeen.

Eräs valtakunnan johtavista Mestis-analyytikoista esittikin lauantain pelin jälkeen oivallisen kysymyksen: montakohan peliä HIFk hävisi syksyllä sen takia, etteivät peluuttaneet parasta maalivahtiaan?

Joukkue on tietysti muutoinkin kohentanut esityksiään, mutta nyt HIFK:n pelaamisesta pystyi aistimaan sen, että omaan maalivahtiin luotetaan, toisin kuin vielä syyskaudella. Ero tällaisessa asiassa voi olla yllättävän suuri.

Aiempia Viikon Kuvia:
Hemaiseva pörröpää
Ähäkutti
Avaruusajan muovisotilaita
Yllättävä käänne
Kuollut hetki