Sarjassamme Kevyttä Kesälukemistoa esittelemme sanataituri Nick Hornbyn tuoreimman teoksen “Alas on pitkä matka”. Alas on todellakin pitkä matka, jos olet kerrostalon katolla ja harkitset laskeutuvasi hyppäämällä. Hornbyn synkän humoristisessa kirjassa tällaisia ihmisiä on neljä.

Viihderomaanin tekeminen itsemurhaa hautovista sekopäistä ei välttämättä kuulosta ihan menestysreseptiltä, mutta Hornby keittelee aineksista kasaan maukkaan sopan. Ja onnistuu siinä sivussa sanomaan (luomansa hahmon suulla) jotain olennaisen tuntuista siitä, miksi itse kullakin pääkoppa tuntuu räjähtävän toisinaan.

“Minun sukupolvessani on se ongelma, että me kaikki kuvittelemme olevamme jotain saatanan neroja. Meille ei riitä se että valmistamme jotain, eikä se että muumme jotain tai opetamme jotain, tai että ylipäänsä teemme jotain; meidän täytyy _olla_ jotain. Sitä oikeutta ei kukaan saa riistää meiltä 2000-luvun kansalaisilta. Jos Christina Aguilera tai Britney Spears tai joku Idolsin runkku voi olla jotain, niin miksen sitten minä? Missä se minun jokin on, häh?”

Niinpä. Ja ihan turha mutista siellä takarivissä vastalauseita. Kyllä Sinäkin haluaisit olla jotain suurta ja paukkusmaisen mahtavaa. Mutta entä jos elämä olisikin paljon helpompaa tyytymällä johonkin pieneen ja vaatimattomaan? Ei voi tietää, kun ei ole tullut yritettyä.

Mutta Hornbya kannattaa lukea, sieltä voi löytyä vastauksia. Tai ainakin hyvää viihdettä, koko tuotannosta. Tämän aihepiirin tiimoilta suosittelen myös erään aikamme suuren ajattelijan, Jarkko Martikaisen, YUP-yhtyeelleen laatimaa laulua “Pohjaton säkki”.

Kirjoittaja on wannabe-suurmies ja maailmanluokan pilvilinnojen rakentaja.