Asiallista kieltä pittää käyttää.

Jimi Hendrixin sanoin, excuse me while I kiss this guy… tai siis, pieni sivuloikka jalkapallon puolelle. Nyt kävi nimittäin niin, että Turun Kupittaalla nähtiin nimittäin lauantaina pitkään aikaan viihdyttävin sporttisirkus - vauhtia, vaarattomia tilanteita ja lähes harriahola-tason pressitilaisuus.

TPS-KuPS oli pitkään melko tavanomainen Veikkausliiganahistelu, jossa ei puoleen väliin mennessä nähty yhtään maalitilannetta. Pientä nokittelua oli puolin ja toisin parin varoituksen verran. Jotain pientä oli tauollakin, josta KuPS palasi vajaamiehisenä Dickson Nwakaemen juteltua pukukoppikäytävällä toisen varoituksen itselleen (asiallista kieltä pittää käyttää!).

Kymmenisen minuuttia tästä ja kuopiolaiset pääsivät kahden miehen vajaalle Miikka Ilon tölväistyä kevyesti, jos ollenkaan, maassa maannutta Riku Riskiä. Seuranneilla epäreiluilla jaoilla kotijoukkue latoi tietysti maaleja, tosin draamaa oli vielä KuPS:n rankkarin verran 1-0-tilanteessa - ei maalia ja Palloseuralle toinen vastaiskusta. Game over.

Paitsi että tällä kertaa peli ei loppunut edes tuomarin vihellykseen. Jälkipeleissä KuPS-luotsi Esa Pekonen otti vahvan kiinnityksen vuoden mediavalmentajan titteliin. Mouhottuaan aikansa tuomarille ja kieltäydyttyään kertaalleen tv-haastattelusta hän päätti kuitenkin oma-aloitteisesti palata kertomaan “pari sanaa”.

Joku varmaan töllöstä näki (kai sitä maksu-tv:tä joku jossain tilaa ja katsookin) Pekosen terveiset, joissa hän vaati edellä mainittua Riskiä tunnustamaan filmaamisen. Myöhemmin ruudussa näkyi ilmeisesti myös sama mies mekkaloimassa TPS:n pukukopin ovella. Siinä välissä läsnäolleet näkivät illan parasta tilannekomediaa, kun vuoroaan tv-haastatteluun odottanut kahden maalin mies Roope Riski avasi keskustelun Pekosen kanssa rennolla small-talkilla tiedustellen “etkös sä filmannut ite Rafinhalle ulosajon?”
(Pekonen vs. Rafinha)

Seuraavaksi nuorempi Riski viimeisteli illan kolmannen täysosumansa ehdottomalla kiihtyneelle kuopiolaiselle terveisten viemistä itse isoveljelle. Parivaljakko päätyi siis TPS:n kopin ovensuuhun Riskin taluttamana. Nuoren huimapään sivuosarooli katkesi siihen, kun osallistuminen tätä seuranneeseen valmentajien rakentavaan ajatustenvaihtoon (asiallista kieltä pittää…) estettiin omasta leiristä Roopen suun päälle ilmestyneellä kädellä.

EDIT: Tuubista löytyy näemmä töllön kautta välittynyt osa sirkuksesta.

Tulevaa klassikko-materiaalia.

Varsinaisessa pressitilaisuudessa kuultiin fiksusti tuomareiden näkemys tapahtumista. Tämä ei tietenkään kelvannut Pekoselle, joka huipensi iltansa parilla maailmanluokan lausunnolla.

Ensin lähti terveisiä tuomari Ville Järvenpäälle: “Jumalauta, sä olit kyllä Tepsin paras pelaaja tänään.” (asiallista kieltä…) Ja vielä toistamiseen Riku Riskille: “Mun puolestani poika voi ostaa hamekangasta. Ja samat sanat tuomarille.” (asiallista…) Koko show’n kruunasi omiensa soimaamisesta suivaantuneen TPS-valmentaja Marko Rajamäen tiltti, ja “ala-arvoista toimintaa, Peksa” -lopetuksen jälkeinen yltiödramaattinen poistuminen paikalta.

Kerrassaan oivallista viihdettä siis. Jälkikäteen luvassa lienee pelikieltojen ohella pientä sormen heristelyä kuopiolaisvalmennukselle - niin, sitä asiallista kieltä pitäisi tosiaan käyttää - ja tietysti pari uuden vuosituhannen internet-klassikkoa. Toivottavasti sensorin sakset eivät viuhu liiaksi TPS-tv:n toimituksessa, pressiklippiä kannattaa odotella.

Rima on nyt hilattu lätkäkoutseille sopivaan aloituskorkeuteen. Tässä vielä klassikko viime talvelta.

Aivan samat pellet, joka kerta.

Seppälä aloittaa tänään maalissa.

Harjoituspelikausi, pre-season, on kokeilujen aikaa. Testataan miehiä, koeajetaan kokelaita, haetaan koostumuksia. Se on jälleen myös sitä aikaa, josta erilaiset tarinat saavat alkunsa.

Jo alkusyksystä syntyy aihioita pienille anekdooteille ja elämän kokoisille lätkätarinoille. Joku “hylkiö” ei mahdu yhteen jengiin, mutta nousee toisessa kevään sankariksi. Joku parivaljakko osuu sattumalta risteäville poluille ja nerokas valmentaja synnyttää tietämättään kuolettavan tutkaparin. Nimetön junnu ilmestyy tyhjästä ja pelaa kokeneen konkarin väkisin pois tontiltaan - kunhan vain saa tilaisuuden.

Jääkiekkojoukkueeseen mahtuu paljon tarinoita, joista osaa ei koskaan kerrota kovin isolle joukolle. Eivät ne jutut ikinä pukukopissa pysy, mutta poissa julkisuudesta kuitenkin. Toisaalta on valtava määrä joukkueita, jonka tarinoista juuri kukaan ei välttämättä ole kiinnostunut.

Ne ihmiskohtalot ja ryhmädynamiikan koukerot voisivat silti olla aivan yhtä kiinnostavia, omalla tavallaan. Kuten tässä alla.

Näillä mennään.

Onkohan Ossin ja Laten yhteispeli kuosissa jo nyt? Onko Tikku sössinyt saumansa ja joutunut kesken pelin kolmoseen? Räjäyttääkö Maku vihdoin pankin, kun pääsi Brandtin kanssa samaan ketjuun? Miten voi kenenkään lempinimi olla Kyrki? Miksi maalivahteja puhutellaan vain sukunimellä? Onko Kuusela oman elämänsä juhametsola, jota valmentaja ei koskaan uskalla heittää kehiin tosipelissä?

Isoja kysymyksiä - toisille suurempia kuin toisille. Ja varmasti mehukkaita tarinoita, ainakin yhden pukukopin mittakaavassa.

Vastauksista yllä oleviin kysymyksiin ei täällä ole hajuakaan, eikä edes siitä, mikä joukkue mahtaa olla kyseessä. Mutta pelkkä mahdollisten maailmojen skenaario viehättää. Jotain kovin viehättävää tuossa ankeassa, pöytäkirjalomakkeen kääntöpuolelle kyhätyssä listassa oli. Lienee sitä lätkän taikaa.

Kyseinen kokoonpano oli teipattu Turkuhallin vierasjoukkueen vaihtoaition takalasiin. Kertokaa toki, jos joku tunnistaa kyseessä olevan ryhmän ja osaa vastata kysymyksiin.

Hän on puhunut, ugh.

Rauhallisen rinnakkaiselon, veljellisen rakkauden ja hyvän boogien nimissä vietetään Torontossa näinä päivinä World Hockey Summit -nimisiä kekkereitä. Vaikka pohjoisamerikkalaisille maailmaksi riittää usein oma manner, mukaan lätkäuniversumia parantamaan on kutsuttu myös eurooppalaisia. Tietysti meidän JiiPee ja etenkin maailman toiseksi sympaattisin hammaslääkäri (Dr Albanin jälkeen) eli IIHF:n Rene Fasel.

Karismaattinen sveitsiläinen ei yleensä jätä ketään kylmäksi, eikä tälläkään kertaa. Pensselisetä varasti show’n heti toisena päivänä kertomalla ilmeisen vakavissaan, että NHL:llä ei ole juuri mitään asiaa Eurooppaan, hänen hoodeilleen. Fasel lupasi tehdä kaikkensa estääkseen Amerikan kapitalistien vallanhimoiset pyrkimykset ekspansioon.

“I will fight like hell and not allow anybody to come from abroad.”

Yeah right, kyllä ne varmaan kysyvät sinulta lupaa ensi kerrallakin, veikkoseni.

Lisää jämäkän miehen puhetta Globe and Mailin jutussa. EDIT: laveampi versio Faselin lausunnosta täällä.

WHS:n tarinoita kannattanee katsastaa muutenkin huumoriarvon nimissä. Edellisen vastaavan tapahtuman väitetään olleen kanadalaisen kiekkoilun pelastuksen alkujuuria kymmenisen vuotta sitten. Jotain arvokasta jäänee tälläkin kertaa käteen kemujen päätyttyä.

Avauspäivän tunnelmista mukava tiivistys Puck Daddyn laarissa.

Katkenneella puujalalla on vaikeaa kävellä.

Jonkinmoinen merkittävä kynnys on ylitetty, sillä mediatyöläisten kunnianarvoisa ammattilehti Journalistikin noteeraa jo Jatkoajan. Ja millä tyylillä.

Toimittaja Manu Marttinen on löytänyt Jatkiksen tuoreehkon rekrytointi-ilmoituksen ja noteerannut sen lehtensä ikiomalla mukahauskuuksien kaatopaikalla. Joko tahallaan tai tahattomasti Marttinen on ymmärtänyt täysin väärin ylvään vapaaehtoismedian perusluonteen ja toimintatavat. Asiassa ei toki ole mitään uutta, mutta onhan tämä hilpeää, tavallaan.

“Jotkut kuitenkin pitävät myös pääsyä juttukeikalle työsuhde-etuna. Jatkoaika.com-jääkiekkoverkkolehti nimittäin hakee palvelukseensa jääkiekosta kirjoittavia toimittajia ja valokuvaajia, joille ei makseta palkkaa. Rahapalkan asemesta reippaat reportterit ja valokuvaajat palkitaan pääsyllä jäähalliin tekemään juttuja sivustolle. Valokuvaajilta edellytetään myös valovoimaista kalustoa.”
Manu Marttinen - Etuna pääsy työpaikalle, Journalisti 13/2010.

Kiitos ymmärryksestä ja aiheeseen perehtymisestä. Monesti on kyllä tullut mietittyä sitäkin, kuinka moni lukijoistamme vieläkin rinnastaa Jatkoajan täysin niihin “oikeisiin” tiedotusvälineisiin. Kuka tunnustaa?

Törkeästihän täällä(kin) viattomia mediatyöläisen alkuja tietysti riistetään, mutta hyvin sujuu silti. Jatkoaika on aloittamassa kymmenettä kauttaan suomalaisen lätkämedian johtavana kasvattajaseurana. Yllättyisitte, jos tietäisitte kuinka monessa isommassa valtavirtajulkaisussa työskentelee (toivottavasti saavat edes siellä palkkaa) Jatkis-alumneja.

Niin, ja niitä hakemuksia saa edelleen lähettää.