Kirjoittaja valehteli lukijoilleen.

Tuli tehtyä virhe. Pieni, mutta kamala. Tänään ilmestyneessä kaupunkilehdessä kerrotaan pikku-uutisessa Janne Hauhtosen siirtyneen TPS:n riveihin (totta). Siinä sivussa kerrotaan, että Aki Uusikartanon ja TPS:n neuvottelut eivät johtaneet suotuisaan tulokseen (totta) ja AUK siirtyy HPK:n väreihin (ei totta). HPK:n “keksin” hoppuillessani näemmä ihan itse.

Melko jäätävää huomata tuollainen virhe, kun se tulee verkossa vastaan Aamuset-lehden “tietona”. Yllätyssiirto on siis peräisin meikäläisen sekavasta päästä, eikä vastaa ainakaan mitään julkistettua tietoa. Uusikartanon kuvioista ei tarkemmin ajatellen ole toistaiseksi mitään tietoa. Koska kaupunkilehden seuraava numero ilmestyy vasta viikon kuluttua, tämä lienee tehokkain kanava oikaista väärä väite (vaikka se leviää näin entistä enemmän), kun se oli jo Jatkiksen keskustelupalstallekin päätynyt. Pahoittelut asianosaisille ja kaikille harhaan johdetuille.

Moinen aivokramppi ei tietenkään ole millään tapaa puolusteltavissa, mutta vetoan lieventävinä asianhaaroina kiireeseen ja journalistista prosessia piinanneisiin sietämättömiin tietoteknisiin ongelmiin. Ensi kerralla sitten taas paremmin. Hävettää.

Veikkaajan kesävesana jälleen ansiokasta työtä tekevä kollega Hiitelä oli tämän viikon aviisissa päässyt varsin mukavasti skuupin syrjään käsiksi. Lehden ja Hipsun tietojen mukaan “SM-liiga sulkee ovensa” eli liigakarsinnoista ollaan jälleen luopumassa tulevan kauden jälkeen.

Kovin tarkkaan tätä perinteisten “saatujen tietojen” pohjalta tehtyä uutista ei taustoiteta, mutta jotain kuitenkin. Kutakuinkin järjellinen perustelu on se, että yhdelläkään Mestis-seuralla ei ole (ollut) taloudellisia edellytyksiä nousta, vaikka peleissä sattuisikin pärjäämään. Samalla linjalla jutun ainoa nimetty lähde, Ässien toimitusjohtaja Jukka Hirsimäki kertoo, että “karsintojen aloittaminen toi taloudellista pahoinvointia niin liigaan kuin Mestikseenkin” (Veikkaaja 26/2010).

Karsinnoista, avoimesta liigasta tai talouden ja urheilullisuuden välisestä suhteesta voi olla monta mieltä - minun kantani lienee tullut selväksi jo aiemmin - eikä siihen hedelmättömään keskusteluun ehkä tarvitse nyt lähteä. Yksi asia uutisessa/asiassa kuitenkin äkkiseltään kiusaa. Nimittäin kohtuullisen vahva tuntuma siitä, että nyt lääkitään taas oireita, ei varsinaista sairautta.

Jos hyväksytään lähtökohdaksi Hirsimäen esittämä heikkovointisuus, voidaan kysyä seuraavaa: Korjaako SM-liigan muodollinenkin sulkeminen a) liigaseurojen taloudellista pahoinvointia tai b) Mestis-seurojen taloudellista pahoinvointia? Lonkalta ampuen vastaan molempiin “ei”.

Liigassa tilanne on toki jokseenkin tulkinnanvarainen, mutta nähdäkseni ensisijaiset kehitysnäkemät taloudellisen tuloskunnon kohentamiseen olisivat aivan jossain muualla. Liigan ulkopuolisen Suomi-kiekon osalta voidaan taas jo vanhan kertauksena todeta, että unelmien tappaminen vie ne teoreettisetkin mahdollisuudet toiminnan taloudelliselle kehittämiselle. Ja tämä tehtäneen jälleen Jääkiekkoliiton siunauksella.

Jos Suomessa joku olisi asianosaisten lisäksi aidosti kiinnostunut Mestis-seurojen hyvinvoinnista, viimeistään nyt kahden vuoden (huonojen?) kokemusten pohjalta mietittäisiin, miten voitaisiin rakenteellisesti ja systemaattisesti tukea kehittymisestä kiinnostuneiden puoliammattilaisseurojen nousua ammattilaiskastiin. Kuilu sarjojen välillä on syvä, mutta ei sitä minusta passaa käyttää ainoana kunnon argumenttina, koska se kuilu on kaivettu omin käsin vuosituhannen alun suljetun liigan aikana.

Lajin kotimaisella kattojärjestöllä tai vaikkapa salaperäisellä Jääkiekkosäätiöllä miljoonineen olisi varmasti keinonsa auttaa seuroja kasvukivuissa. Jos siis olisi halua auttaa. Tai edes halua kehittää Suomi-kiekkoa kokonaisuutena.

Seuraavaksi jäämme odottelemaan sitä, milloin joku SM-liigassa tai Jääkiekkoliitossa osoittaa vastaavissa määrin huolestuneisuutta yksittäisten liigaseurojen urheilullisesta pahoinvoinnista. Montako vuotta menee, 5, 10? Vai onko se lainkaan relevanttia enää lähitulevaisuudessa?

* * * * *

Tässä lähetyksessä kerromme vielä omahyväisesti, että Maija Haaviston Twitter-kirja -blogissa on painavaa asiaa siitä, miten urheilutoimittaja kokee ja näkee Twitterin monenlaisena välineenä. Haastateltavana minä itse.

State of love and trust, tässä ja nyt.

Vuodenkierron näillä main on kiekkofriikinkin toisinaan otettava etäisyyttä lätkään - enkä nyt tarkoita jalkapallon MM-kisoja, jotka muistuttavat yllättävän paljon lätkän MM-kisoja (siitä joskus myöhemmin). Urheilu ja jääkiekon kaltaiset taidemuodot asettuvat oikeanlaiseen perspektiiviin, kun kohdistaa katseensa ja kuulonsa välillä muunlaisiin kulttuuririentoihin.

Musiikin saralla on tullut raportoitua pyhiinvaelluksesta ennenkin, mutta mitään viime viikonlopun kaltaista en ole ennen kokenut. Seikkaperäisempi tilitys juhannuksen herätysjuhlista on luettavissa Rock Cityssä. Pearl Jamin suuruuden todistamisen jälkeen on tärkeistä jutuista näkemättä enää Canadiensin mestaruusjuhlat. Pitänee nekin katsastaa ihan lähivuosina.

Esilaulaja ja ylipappi, Ben Harper ja Vedderin Eddie.

Lätkän sarallakin on toki tapahtunut merkittäviä asioita, kuten Saku Koivun saunan kärähtäminen ja Brent Sopelin uusi mestaruus(gay)paraati. Virtuaalinen hatunnosto urheasta toiminnasta molemmissa tapauksissa.

Kuten tästä huomaamme, on ehkä syytä miettiä muita(kin) aiheita vielä tovi ennen heinäkuun hulluja päiviä ja Pitsiturnausta.

Karhuherra is proud to select…

Tästä se taas lähtee, uusi lätkäkausi nimittäin. NHL Entry Draft on viikonloppuna ja Suomessa on sen kunniaksi järjestetty oikein juhlapyhätkin. Eikä syyttä, onhan edessä kiekkofaneille vuoden paras aika. Yhtään peliä ei ole vielä hävitty ja kaikki hankinnat, varauksista puhumattakaan, ovat aivan loistavia.

Odottelu on tässä tapauksessa koko homman suola. Kun pelit eivät kilauta jalkoihin ikäviä realismin kahleita, kiihkeimmätkin fanit voivat yleensä nauttia oman jengin meiningistä. Paitsi ehkä Toronton fanit, mutta se on toinen tarina se. Kunnon lätkäjätkä ei ikinä kyllästy spekulointiin, tilastoskouttaamiseen ja kaupankäyntihuhuiluun.

Ameriikassa ja Kanukkilassa tehdään tietysti tämäkin homma perusteellisesti. Ennen kuin pureudutte valtakunnan kattavimpiin Jatkoajan Draft-juttuihin, kannattaakin katsastaa TOP 3 Entry Draft -ennakot.

3. Puck Daddy kartoittaa, kuka on kukin ja ketä on sen setä. Näillä tiedoilla on hyvä päteä juhannusaattona, kun porukassa juttu vääjäämättä kääntyy siihen, kuka varataan ja minne.

2. Down Goes Brown paljastaa, mistä tietää sen, että varausta ei ehkä ole omalle kohdalle tulossa. Perhehalausten ja pelipaidan sovittamisten taustalla joutuu joka vuosi varsin moni nuorukainen pettymään, suositeltavaa luettavaa suomalaisjunioreille.

1. Bleacher report panostaa draft-spekuloinnin uljaimpaan muotoon eli mock draftiin. Arvioitavana WAG-skenen skouttausraportit. Suomalaismenestys on taas totutun keskinkertaista…

Omalta osaltani melkein harmittaa, kun jää pitkästä aikaa draft väijymättä. Paino tosin sanalla “melkein”. Toisenlaista odotusta, jänskätystä, spekulointia ja ihanteellisten toteutumien hurmaa on kyllä riittänyt omankin juhannusviihteen pohtimisessa. Varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen tienoilla ajattelin olla 18 vuoden odotuksen jälkeen laulu- ja soitinyhtye Pearl Jamin esiintymistilaisuudessa. Rok.

Olkaa ihmisiksi, älkääkä pissatko veneessä seisaallaan. On ikävää kuolla ennen treenipelien alkua.