Karsintamatematiikkaa, lyht oppimäärä.

Maailmanluokan kiekkokirjallisuuden ystäville kerrottakoon ilouutisena, että täälläkin aiemmin mainostettu kirjaprojekti uhkaa valmistua. Tänään tuli ensimmäisen kerran toden teolla sellainen olo. Lokakuussa pitäisi olla lukemistoa kovissa kansissa - sen seikan varmistaminen kelvatkoon myös tekosyyksi sille, että viime aikoina ei ole tänne saakka sanoja riittänyt järjesteltäväksi.

Kirjan kanssa askarteleminen on kuitenkin herättänyt monenlaista ajatusta. Opuksen isoja teemoja on luonnollisesti SM-liigan sulkeminen, avaaminen ja oven raollaan pitäminen. Se ei ole mikään salaisuus, että Juhani Tamminen on avoimen liigan puolestapuhuja, ja toisekseen niin sanotun Ruotsin mallin kannattaja.

Karsintapelit uskoakseni osoittivat arvonsa ja tarpeellisuutensa tänä keväänä, mutta käytännön toteutuksessa riittää vielä hiomista. Paljastettakoon kirjasta sellainen yksityiskohta, että siinä ehdotetaan (ainakin tämän päivän versiossa vielä) Suomeenkin suoraan Kvalserienin systeemiä: mukaan liigasta kaksi runkosarjan huonointa, Mestiksestä neljä parasta ja kaksinkertainen sarja, jonka kärkikaksikko liigaan.

Kuulostaisi minusta melko hyvältä verrattuna nyt meillä nähdyn systeemin epäsuhtaisiin lähtökohtiin ja siihen playoutiksi kutsuttuun farssiin. Jäi kuitenkin kuvio vaivaamaan takaraivoon. Pähkäilyn tuloksena ehdotan otettavaksi käyttöön niin sanottua Mesikämmenen mallia, Björnserien på svenska (nimen saa ottaa ilmaiseksi käyttöön).

Kvalserienistä tämä mallini poikkeaa painotuksessa. Kaksinkertaiseen sarjaan valikoituisivat Mestiksestä kaksi parasta ja SM-liigasta kaikki neljä pudotuspelien ulkopuolelle jäänyttä joukkuetta. Hyvät puolet ovat niin kiistattomia, että ihmettelen, ellei tätä uudistusta toteuteta ensitilassa.

Ensinnäkin Björnserienissä riittäisi tunnelmaa. Suomessakin pelattiin jatkosarja-tyyppistä karsintaa 1990-luvulla ja meininki oli tuolloin varsin viihdyttävää. Sarjamuoto takaa omanlaisensa jännitteen ja pelien kiinnostavuuden.

Toiseksi se tarjoaisi kunniallisen korvikkeen playoutin tarpeelle. SM-liigan jämäjoukkueillehan haluttiin niitä korvaavia pelejä playoff-kiiman sijaan. Playout ei kiinnostanut edes joukkueita, saati yleisöä, mutta nämä matsit kiinnostaisivat takuuvarmasti, koska panos olisi aito. Jokaiselle osallistujalle kertyisi viisi “ylimääräistä” kotiottelua, joista kovin moni tuskin jäisi panoksettomaksi.

Samalla vain kahden Mestis-joukkueen mukaan ottaminen poistaisi lässytyksen tarpeeksi kovien karsijoiden riittävyydestä. Mestiksessä on lähivuosinakin taatusti aina pari seuraa, joilla on kiinnostusta toden teolla pyrkiä avoimeen SM-liigaan ja pelaajistossa tasoa kilpailla liigan peräpään kanssa. Neljästä samalla kertaa en menisi takuuseen.

Kolmanneksi malli palvelisi toiseksi parhaalla mahdollisella tavalla pelokkaiden liigaorganisaatioiden turvallisuudenkaipuuta (paras tapa tarjota valheellista turvaa on suljettu liiga, mutta se on jo todettu kelvottomaksi muilta osin). Kun kuuden jengin sarjasta neljä selviäisi kuivin jaloin, riskit liigajoukkueille olisivat maltillisen pienet. Samalla kuitenkin nousijakandidaatin saumat olisivat maksimaalisen tasaväkiset.

Tietenkin kokematta jäisi kahden joukkueen välisen ottelusarjan potentiaalinen kiihko ja huikeus, mutta draaman kaarta ja juonenkäänteitä riittäisi, kun parhaimmillaan valtaosa kuudesta joukkueesta pelaisi kunnolla ristiin.

Kale, JiiPee ja muut toverit, eiköhän pistetä homma kuntoon. Numeroni saa hyvältä ystävältänne Tamilta.

Hanki parempaa tekemistä.

Taitaa ainakin Turussa olla maanantain valjetessa aika käydä haistelemassa jäähallin tuoksua piiiitkästä aikaa. Lätkädeprivaatio alkaa olla siinä mitassa, että kaukalon laidalla seisoskelu kuulostaa jopa melkein täysjärkiseltä ajatukselta.

Kauhean pahaksi hinku ei kuitenkaan kasva niin kauan kuin viikonloput ovat nyt taakse jääneen kaltaisia. Festivaalirintamalla muun muassa DBTL ja Tommi Läntisen 50-vuotisjuhlashow ovat vielä edessä, mutta uskallan väittää, että kesän kovin keikka meni jo. Jumalainen Erykah Badu tarjoili Porissa reilun parituntisen, josta toipuminen näyttää kestävän vielä pitkään.

Kelit Satakunnassa olivat muutoinkin kesän parhaimmistoa ja sunnuntaina tuli vielä Kupittaalla nähtyä kesän paras futismatsi. Kumma juttu, miten runsaat 7000 katsojaa tekee ihmeitä Veikkausliiga-matsillekin. TPS:n ja HJK:n kohtaamisessa kentällä taisi myös olla tämän vuoden Suomen mestari.

Mutta Badusta vielä, show oli esiintyminen niin hämmentävä, että kansakin jakautui kahtia. Tai ainakin toimittajat. Paikallisaviisin mukaan huolellisen erittelyn “Miss Universum” johdatti yleisön maata kiertävällä radalla, Turun Sanomien analyytikko taas joutui yleisöä lämmittäneen Badun dj:n johdattelemana “helppohintaisen kusetuksen” uhriksi.

Aikamoista. Jälkimmäisen arvion tasolle yltävää pop-kriittistä huikeutta tuskin on nähty sen jälkeen, kun edesmennyt Seppo Heikinheimo joskus kertoi mielipiteensä populaarimusiikin luonteesta. Ensi kerralla sitten kotiläksyt haltuun edes vähän alusta, keikankin voisi katsoa alkua pidemmälle, vaikka kuset olisivatkin housuissa.

No, huikea täti se on joka tapauksessa, tsekatkaa itse.

Adriaaaan!

Kaikki elokuvataiteen ystävät tietävät, että hienostakin rainasta jää helposti ajan mittaan kehno (vaikkakin valheellinen) jälkimaku, jos sille tehtaillaan sarjatuotantona tasaisesti valjummiksi vajoavia jatko-osia. Vaikka vesitetyn idean vitsi kantaisikin tovin matkaa, harvoin osataan lopettaa ajoissa.

Ajatellaanpa vaikka Poliisiopistoa. Ykkösosan tykitys on ihan siellä elävien kuvien ykkösluokassa Bergmanien, Kurosawojen, Tarantinojen ja Visa Mäkisen rinnalla. Mutta kuka sitä muistaa, kun nimen kuullessa otsalohkossa tykyttää kiusallinen mielikuva kuutososan aiheuttamasta myötähäpeästä.

Hyvä esimerkki on myös maineikas Rocky-sarja. Ensimmäinen osa on vielä aivan huikea ja ansaitusti tunnustettu taideteos, jossa nuori kolli nousee 15-vuotiaana parrasvaloihin, järkyttää vanhoja valtasuhteita murtautuen lopulta kirkkaimmalla kansalliselle huipulle jo alle parikymppisenä. Säväyttävä tarina, joka vastaa vihjaa tulevasta suuruudesta.

Kakkososakin on oivaltavuudessaan puhutteleva. Kotikonnuilla kaiken saavuttanut nuori mies lähtee ison meren tuolle puolen, where no man has gone before. Vastaanotto ei ole kaikkialla suopea ja sankarimme joutuu taistelemaan tiensä monen esteen yli, kuin läpi harmaan kiven.

Kolmososa täydentää toimivan trilogian. Vastoinkäymisten vahvistama sankarimme on kerännyt voimia kotimaan korvissa ja käy kerran vielä rynnistykseen suuressa maailmassa. Yleisö arvaa jo tarinan päättyvän menestykseen, mutta sen mittakaava kaikkein kovimmissa kehissä yllättää silti.

Tämän jälkeen alkaa alamäki. Nelososassa on jo vähän jälkilämmön makua. Sankarimme palaa juhlittuna sankarina kotiin ja etsii uusia haasteita. Uran käänteet pääkaupungin kirkkaissa valoissa ovat loistokkaita, mutta jo kovin ennustettavia. Loppu hiipuu ikävän mitäänsanomattomaksi.

Viides osa on sitten jo silkkaa tekohengitystä. Sankari alkaa olla liian vanha samaan kehään nuorten urhojen kanssa, joten hän siirtyy verrarit päällä areenan laidalle. Legendalla on kova maine ja auktoriteettia, mutta samanlaista säväyttävää menestystarinaa on enää turhaa odottaa.

Varsinainen ongelma on siinä, että edes tämä ei riittänyt. Saamiemme tietojen mukaan sarjan kuudes osa on tuotannossa tällä hetkellä. Siinä arvokkaasti harmaantunut sankari tekee vielä kerran paluun, tällä kertaa isiensä maille eräänlaista kunniavelkaa maksamaan. Alkutilanne näyttää epätoivoiselta, eivätkä käsikirjoituksesta tihkuneet tiedot paljasta, onko kyseessä draama, toimintakomedia vai perusporilainen puskafarssi.

Niin, Pekka Rautakallio nimettiin Porin Ässien päävalmentajaksi. Edellä pääpiirteissään kuvailtu monipolvinen tarina on komea, mutta suippokorvien idea askarruttaa kovasti. Isomäen kioski on ollut niin sekaisin, että yllättämään se ei pääse, mutta varsin vaikeaa on arvata, mitä tästä tulee. Olihan toisaalta oikeiden leffojen sarallakin Rocky IV vielä huippuraina - Balboa Vs. Drago on yksi nyrkkeilyhistorian kovimmista matseista.

Ajatuksen tasolla on jotenkin ymmärrettävää, jos Ässissä on ajateltu “Rockyn” tulevan Karri Kiven mentoriksi, jopa eräänlaiseksi suojakilveksi. Toisaalta siitäkään ei välttämättä synny kuin mauton pannukakku, jos ykkösvalmentaja ei todellisuudessa vastaa laivansa kurssista. Vaarana onkin, että organisaation ja joukkueen syöksykierreei oikene tippaakaan, vaikka rautakalliomaisesti kenties ollaankin vielä kauden puolivälissä “hyvissä kyttäysasemissa”.

Toki laajemman yleisön mielenkiinnon kannalta olisi huikeahkoa, jos tämä kutososa huipentuisi Kiekkoleijonien kohtaamiseen: Rocky Vs. Tami keväällä 2009?

Älköön kukaan käsittäkö lähestymistapaani väärin. Kiekkoromantikko sisälläni haluaisi edelleen tykätä Porin Ässistä ja tavallaan toivon suuresti arvostamani kiekkolegendan onnistuvan. Ihan vaikka sen takia, että Rautakallio taisi aloittaa aloittaa pääsarjauransa isäni pakkiparina joskus muinoin. Mutta jos ei saada sankaritarinaa, viihdettä saadaan varmasti, sen uskaltaa jo veikata.

Itse lähden tänään katsastamaan millainen pöhinä Porin skenessä vallitsee, lieneekö jazzeilla liikenteessä paljon klassisia Rautakallio-paitoja. Sitä ennen kuitenkin lyhyt katsaus Ässien organisaation mätäkuun tunnelmiin.

Tässä lähetyksessä vielä. Suomesta ei luultavasti koskaan tule jalkapalloyhteiskuntaa, mutta on meillä sentään ainakin yksi maailmanluokan futisblogi. Eganin ja Jatkoajastakin tutun Salmiskan tähdittämä maanmainio Nordic Football News kaipaa ystävällismielisiä tukijoita, lähtisitkö sinä talkoisiin hyvän asian puolesta?

Kieltääkö koodisto vastustajan teloittamisen?

Muutaman viikon takaisessa NHL:n Entry Draftissa luotiin taas kasoittain uusia unelmia, rakennettiin pilvilinnojen kivijalkoja. Kaikista varatuista lupauksista kovimpaan myllyyn joutunee Montrealin ykkösvaraus Louis Leblanc, kotikulmien ranskisjunnu saa kantaa niskassaan täysin suhteettomia odotuksia jo ennen ensimmäistäkään peliä. Suurennuslasin alla kasvaa myös NY Islandersin ykkösvaraus John Tavares.

Montrealin Messiasta ja Long Islandin suurta valkoista toivoa mielenkiintoisempi ihmiskohtalo löytyy kuitenkin peremmältä Islandersin listalta. Seura varasi neljännellä kierroksella kanadalaissentterin nimeltä Casey Cizikas.

Pelaajana Cizikas ei herätä juurikaan mielenkiintoa Islesin kolmen fanin tuolla puolen, ainakaan lätkän pelaajana. Mutta rugby-ansioistaan hänet palkittiin tovi sitten tappo/kuolemantuottamustuomiolla. Cizikas ajeli pari vuotta sitten nuorten rugby-höntsässä vastustajan sellaisella innolla, että vastapuoli kuoli pari päivää myöhemmin.

Käräjiä on istuttu odotetuissa merkeissä pohtien sitä, onko pelaajan kuolema mahdollisesti osa peliä, oliko kyseessä silkka vahinko vai urheilu-termein “intent to injure”. Cizikas sai tuomionsa ja siinä hämmentävintä on kenties se, että syylliseksi todettu nuorukainen selvisi vuoden ehdonalaisella. Kaikkien oikeustajuun tämä tuskin mahtuu.

Näin etäältä katsottuna rangaistuksia mielenkiintoisempaa on kuitenkin pohtia nuoren pelaajan henkistä taakkaa ja tulevaisuuden näkymiä. Pistäkää nimi muistiin, pelitaidoista riippumatta on huikea suoritus, jos Cizikas pystyy luomaan uran täyspäisenä huippukiekkoilijana. Tai edes huippukiekkoilijana, niitä täyspäisiä on muutenkin niin vähän.

Cizicas-case tiivistettynä vaikkapa Islanders-henkisestä Point Blank -blogista.

Pohjois-Amerikan oikeussaleissa puidaan muutenkin ahkerasti muun muassa lätkäkaukaloiden surullisen kuuluisten kirjoittamattomien sääntöjen soveltamisalaa reaalimaailmassa. Isänsä kehottamana joukkotappelussa sekoillut Jonathan Roy odottaa tuomiolle panoa, ECHL:ssä höntsännyt Robin Gomez taas todettiin syyttömäksi nujakointikaverin telomiseen väitetyllä sucker punchilla.

* * * * *

Royn tapauksen ohella QMJHL:n kinkereitä setvitään myös toisen nujakan osalta. Siinä syytettyjen penkillä on nuorukainen, joka ilmeisesti olisi halunnut tapella vastustajan kanssa. Tätä hän viestitti lyömällä potentiaalista, mutta halutonta tanssipartneria kolmesti poikittaisella mailalla rintaan - ja neljännellä kerralla suuhun.

Alan miehet ovat todistaneet sormi lakikirjalla muun muassa siitä, rikkoiko uhri The Koodia käytöksellään. Maltamme tuskin odottaa lopputulosta. Yleisemmällä tasolla on kiehtovaa nähdä pitkän päälle, millainen vaikutus erilaisilla tuomioilla on kaukalorähinöintiin yleisellä tasolla.

Ja ihan lähivuosikymmeninä joku asianosainen, siis lätkäjätkä, uskaltanee myös julkisesti tunnustaa, ettei siinä koodistossa ole järin paljon älyllistä tarkastelua kestäviä elementtejä.