Ei oo mitään enää tän jälkeen, turha tulla puhumaan mistään… Nojuu, ehkä jotain on tämänkin jälkeen, mutta Pääkallon mediamogulit saattavat huoltotöiden vuoksi nypätä töpselin irti seinästä ihan tässä lähiaikoina. Ja kun kerran remontoimaan ryhdytään, Karhuherrakin remontoi kolonsa uudenlaiseksi. Mutta siitä lisää piakkoin, mikäli (verkko)herra niin suo.

STOP THE PRESS! Ruissalon tiedostuskoneisto kertoo, otsikkoon jo sopivasti, että HC TPS Turku Oy on aloittanu tYT-neuvottelut koko konttorihenkilökunnan kanssa. Ideana on lomauttaa koko pändi kuukaudeksi. Hiljaiseksi vetää, pitää kai vaan hiljaa toivoa, että veneilykausi loppuisi jo pian.

Anders oli siis oikeassa jo pitkän aikaa sitten analyysissaan, kaikille kenkää, todellakin.

* * * * *

Remontin ja siitä johtuvan kopioinnin yhteydessä tästä ja parista edellisestä viestistä katosivat kommentit. Yrittäkää kestää. Tai kirjoittakaa uusiksi, asianosaiset.

Pelaavat kuulemma vielä jotain Suomen cupia - varmasti hieno kilpailu - mutta täällä päin futiskausi on armollisesti ohi. Sen kunniaksi vielä ihan viimeisenä ”jälkihoitona” kotimaisen futiskauden kärkitarinat, käänteisesti. Siis TOP 3 onnettomat futissankarit ja täyttymättömät toiveet:

1. Teemu Turunen, joku seura jossain
Yksi floppi löytyi mestaruusjengistäkin, mutta se on toissijaista, sillä ”Kotkan Kak(k)a” teki liki kuolematonta futishistoriaa. Hän ”pelasi” Interin paidassa riittävän määrän pelejä saadakseen tililleen suomenmestaruuden. Samaan aikaan hän toisaalta saavutti myös liigasta putoamisen Kotkassa. Ei ihme, että noilla näytöillä pääsi ulkomaille.

2. Armand One, TPS
Kollega Nikkola ei ollut ainoa, jonka kaudenaluspovaukset menivät pusikkoon. ”Teen ainakin 15 maalia. Se on fakta, ei lupaus.” Näin kertoi Iso-Armand meikälle ennen kauden alkua, epäilemättä lähes tosissaan. Viisi maalia oli lopulta peliaikaan suhteutettuna lähes siedettävä saldo, mutta melko karmaiseva pettymys oli tämä rakastettava köntys.

3. Veikkausliiga ja toiveiden tynnyri
Kolmea tuhatta keskiarvokatsojaa taas toivottiin, mutta jostain syystä kansa ei kaikkialla oikein löytänyt enää tietään katsomoihin lokakuussa. Miksiköhän? Yleisömäärissä jäätiin jopa viime vuodesta ja Jan Walden skarppina miehenä analysoi asian tiukasti tv-haastattelussa: ”Kesällähän meillä oli vähän vajetta, kun ei ollut niitä pelejä niin paljon” tjsp. Niin, olisiko kannattanut olla niitä pelejä? Vaikka silloin kesäkuussa, kun huilattiin.

Jääkiekko ja rakastamisen vaikeus.

Lätkä-Tepsin pressi oli ja meni. Koska suurin osa uutisarvoisista asioista oli selvinnyt muita teitä jo aiemmin, kovin paljon vastauksia sieltä ei irronnut. Sitäkin enemmän tietty kysymyksiä.

Kuinka kauan aikaisemmin edellinen valmennuskaksikko tiesi kohtalonsa de facto? Nykyhetkessä tuo on sinänsä epäolennaista, mutta ei välttämättä viime viikkojen arvioinnin osalta.

Riitääkö “peiliin katsominen” koko organisaatiolle?

Onko Kai Suikkanen mahdollisesti parasta mitä Tepsille voi tässä hetkessä tapahtua? Vai hoidetaanko jälleen vain oireita perimmäisten syiden sijaan?

Kiire tietysti tuli lopussa, mutta eikö parissa viikossa olisi saanut kartoitettua myös kakkosvalmentajaa? Täysin kokematon R-P Lehtonen on lievästi outo apurivalinta melkein kokemattomalle Suikkaselle.

Edelliseen liittyen, toimiiko Lapinmiehen puolivallaton flow-jääkiekko sellaisenaan SM-liigassa, joka on kuitenkin aivan erilainen sarjataso kuin Mestis? Hartaasti toivon, että toimisi, koska kyseinen pelaamisen tapa on varsin viihdyttävää.

Pitäisikö “johdattelevia kysymyksiä” röyhkeästi esittävien TPS-vastaisten toimittelijoiden olla ihan vaan hiljaa, ja pitää omat kuvitellut “toiveensa” omana tietonaan?

* * * * *

Lopuksi kerrottakoon Suuresta Oivalluksesta ja muistutettakoon siitä tosiseikasta, että aika harva vakituisesti urheilusta kirjoittava raapustelee mielellään esimerkiksi TPS-sirkuksen viime vuosina tarjoamia käänteitä.

Tajusin taas eilen, kuinka paljon sitä nauttii, kun saa kirjoittaa hienoista tapahtumista ja iloisista aiheista. Ilmeistä päätellen uskallan veikata, että suuri osa kollegoistakin raportoi varsin mieluusti Interin mestaruushulinoista, huolimatta naurettavasta säästä ja naurettavasta pelistä.

Kirjanpitoani syynättyäni totean myös, että menestystarinoiden seuraaminen on ammatillisestikin mielekästä, se näkyy työtehtävien määrässä ja sitä kautta palkkakuitissa.

Suurin osa urheilutoimittajista ja blogisteista jne. on tavalla tai toisella urheilun ystäviä, jotkut jopa intohimoisia urheilun rakastajia. Siinä on näkyvyyttä kaipaavalle urheiluväelle sellainen lähes ilmainen (toimittaja tarvitsee välillä vähän kaffeeta ja pullaa) voimavara, että itse ainakin sporttipamppuna vaalisin moista. Sillä se voimavara muuttuu kalliiksi vasta siinä vaiheessa, kun sen muodostavat ihmiset vieraantuvat innostuksensa kohteesta.

Tämä ei ollut valitusvirsi, vaan oivallus. Meikä tykkää urheilusta, hienoista tarinoista ja mielenkiintoisista pelaajista kirjoittamisesta. Näitä asioita kohtaisi mieluusti useamminkin.

Tuote kunnossa ja veneilijät katsomossa.

Äkkiseltään sulateltuna Kupittaalla oli sunnuntaina jokseenkin poikkeuksellisen urheilujuhlan tuntua ilmassa, eikä se johtunut naurettavasta säästä. Turkulaisetkin voi saada innostumaan jostain, ainakin menestyvästä joukkueesta. Kentällä höntsättiin suofutista, mutta katsomossa oli aidosti iloista ja innostunutta väkeä, eivät viitsineet edes buuata Tepsin väliaikatilanteilla (Palloseuran kansitakki roikkuu eteisen naulakossa kotona?).

Interin mestaruusjuhlissa oli paitsi huuruinen, myös aidosti railakas tunnelma. Ei mitään koko kansan torijuhlaa, vaan asiaansa uskoneiden ihmisten hurmosta. Mutta mitäpä sitä selittelemään, kuvat kertokoot (armollisesti jätin kuvaamatta sen yhden lätkäveskarin Interin kaulahuivissa)…

“Tää on ihan helvetin painava.”

Joo joo, Jos. Kansan syvät rivit olivat kerta kaikkiaan tohkeissaan.

Meriläinenkään ei välttynyt paparazzilta, mahtoiko edes haluta välttyä.

Futiskausi on armollisesti loppu, jo pari päivää ennen marraskuuta. Ei se ihan niin mennyt kuin ennakoitiin, mutta aikamoisen hienoa futista nähtiin Kuppiksella parhaimmillaan. Karhuherra kiittää ja onnittelee Interiä.

Post Scriptum - Paikallista urheilua on valtavan mukavaa joskus seurata tällaisissa tunnelmissa. Aamulla saakin taas mennä murjottamaan Lätkä-Tepsin pressiin.