Julkisuudenhallinnan perusteet, lyhyt oppimäärä.

Ellette vielä ole huomanneet, Turun Palloseuralla alkaa väsy iskeä, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Kenelläpä työläisellä ei hieman ote lipsuisi kesäloman kolkuttaessa ovelle.

Kaikkein selkeimmin mopedi tuntuu nyt karkailevan päävalmentajalla (jotenkin tuttu tunne). Viran puolesta kuuluu tietysti toistella illasta toiseen, että homma on “omissa käsissä” ja kaikki on ihan hyvin, mutta jossain asioissa kannattaisi ehkä vaikka vaieta. Kuten pudotuspelipaikan saavuttamiseen liittyvässä argumentoinnissa.

“Ei teistäkään kukaan varmaan laittanut meitä kymmenen joukkoon ennen kauden alkua. Me ollaan ihan aikataulussa”, kertoi Hannu-setä ikäviä utelevalle pressimedialle Ilves-matsin jälkeen.

Ensimmäisen lauseen jälkeen pari oikeinajattelijaa tietysti kuittasi veikanneensa Nuoria&Nälkäisiä kympin sakkiin. Itsehän toki arvioin TPS:n sijalle 11 ja turkulaisena pessimistinä jänskään lauantaina kovasti. Ans kattoo kui käy.

Päävalmentajalle muistutettakoon, että hän on itse useaan otteeseen asettanut julkisesti tavoitteeksi kuuden joukkoon pääsystä pelaamisen. Siihen nähden “aikataulussa oleminen” on aika outoa yhdeksän ottelun tappioputkessa. Tai että “ei meidän tänä vuonna pitänytkään menestyä”, kun viime kaudesta nimenomaan piti parantaa. Nyt tarkkana, Hantta.

Jyväskylässä sen sijaan ei lipsu. Paikallisen päävalmentajan aiemmasta runollisesta ilmaisusta inspiroituneena Jatkiksen oma RD army tarjoilee Kalevalan päivän kuvakoosteen tekstitettynä runomitassa. Aikamoista.

…You never know what You’re gonna get.

Pelaajia ja valmentajia syytetään usein kuluneiden, kliseisten ja tyhjyyttään kumisevien termien loputtomasta toistelusta. Hockey talkin ydin on siinä, että pystyy pelistä, päivästä ja ennen kaikkea kysymyksestä riippumatta vastaamaan mitä tahansa näennäisen järkevän kuuloista varioimalla tiettyjä perusfraaseja.

Yleensä kaavaa rikkovat vain huutavaa vääryyttä kokeneet tai adrenaliinipilveen eksyneet egomaanikot satunnaisilla purkauksillaan, mutta toisinaan saa yllättyä positiivisesti muutoinkin. Kuten tiistaina, kun JYP-valmentaja Risto “Risto” Dufva heittäytyi kerrassaan runolliseksi pelin analyytikoksi.

Ristoa selvästikin askarrutti vuodenajan (runkosarjan 53. kierros) ja kiekko-ottelun luonteen välinen korrelaatio, josta hän vertauskuvallisen analyysin keinoin otti esimerkiksi joukkueensa ailahtelevan esityksen Turussa:

“Tässä vaiheessa kevättä liigaottelut ovat vähän niin kuin pääsiäismunia. Ei etukäteen tiedä yhtään, että tuleeko sieltä hämähäkki vai mikä… Meille tuli alkuun tänään aikamoinen hämähäkki.”

Tässä vaiheessa Dufvalla taisi itselläänkin olla hieman vaikeuksia pokan säilyttämisessä (kuten kuulijoillakin), mutta hän onnistui kuitenkin luotsaamaan runollisen odysseiansa maaliin saakka ilman kompurointia: “eihän se sitten loppujen lopuksi ollutkaan ollenkaan mätä muna.”

JYP siis voitti pelin jatkoajalla 3-2. Sitä vaan jäin miettimään, että ei ole kyllä koskaan tullut edes kinderistä vastaan minkäänlaista hämähäkkiä.

Nuorille&Nälkäisille sen sijaan taisi osua käteen taas sellainen mätämuna. Ainakin kahdeksannen perättäisen tappion jälkeen pukukopissa naamat olivat kuin pikkulapsilla, jotka virpoessaan ovat saaneet suklaamunan sijan keitetyn kananmunan. Vai pitäisiköhän Tepsin tapauksessa puhua löysäksi keitetystä kananmunasta?

Montrealissa alkaa olla ruuhkaa paikallisen lätkähallin katossa, kun on pakko jatkuvasti hilata uusia pelinumeroita sinne mestaruusviirien sekaan:

Kuva on peräisin maanmainiolta Charlie “The Instigator” Teljeurilta, ei vaan tähän hätään löytynyt suoraa linkkiä vanhaan kuvaan.

Ja aihehan on ajankohtainen siksi, että Canadiens jäädytti viikonloppuna Bob Gaineyn pelinumeron. Koska edes Hipsun narsismi ei riitä loputtomaan itsetehostukseen, kerrottakoon vielä, että Jatkiksessa on erinomainen johdatus Monsieur Bobin erinomaisuuteen.

Tästä saat, ja tästä…

Turkuhalli, lauantai-ilta. Draamantäyteinen lätkämatsi on huipentunut monien mielestä väärällä tavalla, kun Aki Berg on kaksi (2) sekuntia ennen pelin loppua järjestänyt Lukolle rankkarin, jonka Pasi Saarela on upottanut jäätävän varmasti.

Pisteet Lukolle 5-4-voitolla ja illan juhlituin sankari on päätuomari Teemu Salminen. “Nuija, v***n älämölö ärripurri…”, möykkää eräskin tunnetun TPS-suvun edustaja katsomon kaiteelta roikkuen. Moni tuntuu olevan samaa mieltä. Salmisen saalis on kuin paremmallakin katusoittajalla: karkkia, limpparia ja irtorahaa.

Yleisöpalautteen huipentuma tulee kuitenkin tuomarikolmikon poistuessa kaukalosta. Tarkkaan atmosfääriä aistiva journalisti huomaa jäädä seuraamaan mitä tuleman pitää. Vähän siinä hätkähtääkin, kun jotain singahtaa pään ohi kohti tuomaria. Malttinsa ja sosiaaliset rajoitteensa kadottanut turkulaiskatsoja on heittänyt tuomaria… villalapasella. Aikamoista.

Jälkilöylyt keitellään kulissien takana käytävällä, jossa isännöivän seuran toimihenkilöt mouhoavat tuomareille, otteluvalvojille ja kaikille muille, jotka välittävät kuunnella. Hallin henkilökunta puolestaan miettii ilmeisen tosissaan, pitääkö tuomarille valmistella turvajärjestelyä ulosmenoa varten. Toimittaja epäilee, että hallin ovella päivystävät teinit eivät siviilipukuista tuomaria tunnista, kun eivät tunnista edes entistä NHL-tähteä TPS:ssä kiekkoilevan poikansa seurassa.

Journalisti kirjaa jälleen muistiin todistusaineistoa teesilleen siitä, miten hyvässä lätkämatsissa pitää ehdottomasti olla huono tuomari. Muutoin draamankaari saattaa jäädä liian sattumanvaraiseksi.

* * * * *

Todettakoon vielä, että lauantaina TPS:n ilme oli oikeasti hyvä, vaan eipä sillä sarjapisteitä näemmä lunasteta. Illan erikoisimmasta suorituksesta vastasi kutakuinkin joka paikkaan ehtinyt Lee Sweatt, joka oli jäällä kaikkien Lukon maalien aikana (taisi olla myös rankkaria edeltävässä tilanteessa) - aikakirjoihin hänelle silti saldoksi +2.