Sattuu niin, että aivoista vihloo.

Tänään ehkä syttyy viisi kynttilää. Mutta ihan väärässä paikassa. Eikä kukaan ole niitä puhaltamassa sammuksiin. Paska maailma.

Nyt se on kuulkaa niin, että kulttuuripääkaupungin poikaa melkein vähän jänskättää. Torstaiaamuna kukonlaulun tienoilla pitäisi puksuttaa isoa maailmaa ihmettelemään. Helsinkiin vie matka unelman perässä, ja kesän ajan saan pällistellä maailmanmenoa Sanomatalon lasiseinien takaa.

Jos minusta ei kuulu mitään ennen kuin Ottawa Senators on voittanut Stanley Cupin tämänvuotiset finaalit, tehkää katoamisilmoitus Helsingin poliisille. Olen luultavasti eksynyt.

Pitäisi varmaan todeta jotain merkittävää Suuresta Suomalaisesta Jääkiekkokeskustelusta, mutta ei ehkä pysty vielä. Jotenkin on niin paljon hämmentäviä, jopa absurdeja elementtejä tässä maajoukkue/Erkka/Rami/kritiikki/puhelinterrori -keskustelussa, että pitää vähän sulatella.

Asiantila johtuu tosin osin siitä, että olen lätkän sijaan sulatellut ihan muita juttuja. Kuten pullaa ja keksiä. Meidän tytsyllä oli tänään (eilen) nimipäivä, jota juhlistettiin lähimmäisten kanssa piknikillä Ruissalossa. Vaikka Ruissalosta tuleekin tylsiä mielleyhtymiä lätkän suhteen, muilta osin sitä voi suositella lämpimästi kaikille. Etenkin tähän aikaan vuodesta keväinen luonto hurmaa ja pienen ihmisen on hyvä olla siellä.

Tytsy sai lahjaksi runsaasti legoja, jotka myös aiheuttavat runsaasti positiivista päänvaivaa. Joku voisi varmaan väittää, että legopalikoiden kanssa askarteleminen onkin huomattavasti hedelmällisempää puuhaa kuin vaikkapa jääkiekko-aiheisten salaliittoreorioiden pohtiminen.

Legojen kanssa voi nimittäin tehdä kaikkea hienoa ja kehittävää, kuten alla olevasta voimme todeta.

Kannattaa siis rakentaa legoja. Ja kuunnella SOADia. Tai ainakin tsekata Juutuubista loputkin System of a Lego -videot.

Nyt kun olen ikään kuin ajautunut siihen tilanteeseen, että ensimmäistä kertaa elätän itseäni täyspäiväisesti media-alan kirjoitustöillä, sitä on useamman kerran yllättänyt itsensä pohtimasta menneitä teemalla “miksen tajunnut/uskaltanut tarttua tähän vaihtoehtoon aiemmin”. Mikä on tietyllä tapaa vähän hölmöä jossittelua.

Sunnuntaina pääsin kuitenkin nauramaan perusteellisesti tämän aiheen parissa. Äitienpäivän kunniaksi tuli luonnollisesti käytyä äippää tervehtimässä. Ja äitipä oli kaivanut arkistojen kätköistä todisteita siitä, että pikkukarhulla oli taipumuksia alalle jo varhain.

Joskus muinoin, vähän sotien jälkeen, Luolavuoren ala-asteen 3B-luokka oli askarrellut äitienpäivän kunniaksi ihan ikioman lehden kaikille äideille. Aviisissa on muun muassa “Luolavuoren mahtavia uutisia”, koti- ja ulkomaan katsaus sekä musiikkipalsta, jossa todetaan Twisted Sisterin aiheellisesti dominoivan listoja. Mutta noin sivulla kymmenen rävähtää luettavaksi perinpohjainen “NHL-raportti”, tekijänä Yours Truly.

Jutussa on jokseenkin vahvasti aistittavissa lievää suurempaa vaikutteiden ottoa Iltalehden silloiselta (valtakunnan ainoalta?) NHL-kirjeenvaihtajalta Pentti Lundilta (kyllä, se entinen NHL-pelaaja), jonka ansiokkaat viikkoraportit olivat kullanarvoisia aikoina ennen teksti-tv:tä ja internetiä. Itse tarinan aiheet olen luultavasti kopioinut tuolloin kotiin saakka kannetusta Hockey Newsistä.

Uutiskriteerit olivat jo tuolloin hyvin hallussa ja kärkiaiheeksi on nostettu Jari Kurrin käsivamma, joka uhkasi hänen paikkaansa pistepörssin kärkisijoilla. Myöhemmillä sivuilla on käsitelty esimerkiksi NHL:n All Stars -ottelua (kuka muistaa vielä Wales vs. Campbell -matsit) ja Philadelphian kärkipaikkaa liigassa.

Erityisen ansiokasta on nähdäkseni NHL-raportin omakätisesti laadittu kuvitus. Potreteissa komeilevat muun muassa kiekon komeasti koppaava Pelle Lindbergh, sakkoja saanut Billy Smith ja päänsä telonut Larry Robinson (kuvassa, huomaa otoksen häikäilemätön, lukijan alimpiin vietteihin vetoava raadollisuus verivanoineen).

Ei ollut helppoa tuo lehdenteko ennen vanhaan. “Painojälki” on sekin ollut siinä määrin heikkoa, että pikkujournalisti on joutunut vahvistamaan joidenkin sivujen tekstejä jälkeenpäin kynällä.

Tämä kaikki selittänee myös osaltaan sitä, miksi minulla on ollut kummallinen päähänpinttymä Jatkiksen melkein joka aamuisen NHL-raportoinnin tekemisen suhteen. Hauskinta koko hommassa oli sen täydellinen yllätyksellisyys. Minulla kun ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tällaisen lehden olemassaolosta. Nyt kun joku vielä kaivaisi esiin yläasteella koulun lehden ympäristönumeroon tekemäni Ekomies-sarjakuvan, niin voisin ryhtyä melkein pystyttämään retrospektiivi-näyttelyä eniten tarjoavaan museoon.

Seuraavaksi saatan kertoa siitä, miten voitin koulun kirjoituskilpailun viidennellä luokalla…