Arvon lähimmäiset, ja kaikki kauimmaisetkin, muuttokuorma on nyt kannettu. Uuden kolon pintaremontti on ehkä vielä viimeistelyä vaille valmis, mutta asumiskunnossa se on jo. Tervetuloa tupaan, Karhuherran tavoittaa jatkossa ainakin täältä:
Tätä loukkoa ei ihan kokonaan hylätä, toivottavasti, vaan arkistot säilyvät ennallaan. Keskustelu ja kommentointi on suotavaa edelleen.
Tunnustuksen paikka. Ajatus on karkaillut viime aikoina vähän turhan paljon. Sanat ovat katoilleet, päivät lipsuneet käsistä. Tulos on näkynyt muuallakin kuin peilissä.Eikä tämä ole johtunut edes pelkästään pitkittyneestä playoff-kutinasta.
Sellainenkin toki voi viedä miehen mukanaan, mutta nyt on taas kerran pitänyt laittaa asioita arvojärjestykseen isommalla luudalla. Sen johdosta esitettäköön TOP 3 parhaat keväiset jutut.
3. Turun kiekkokevät. Tässä kylässä ihmiset ovat aidosti taas tohkeissaan lätkästä. Se lämmittää. Ja se lämmittää vielä enemmän, että TPS kohtaa JYPin - lähes yhtä kova juttu kuin Rockyn parhaat jatko-osat.
2. Visio tulevasta. Piiiitkä ja läpitunkevan päivänvalon kirkastama kevät voi olla ihmislapselle raskas, jos ei haluaisi kömpiä talviuniltaan. Pääkopan voi pelastaa halkeamiselta hyvä matkasuunnitelma, vaikkapa visio juhannusfestareista. Itse ajattelin vetäistä Vedderin Eddien kanssa yhteislauluna tämän.
1. Uuden elämän ihme. Kuten ehkä tiedätte, terveet ja elävät perheenjäsenet eivät ole itsestäänselvyys. Karhuperhe sai juuri yhden sellaisen lisää pitkällisen kärvistelyn jälkeen. Se tuntuu aika hiton paljon paremmalta kuin mikään lätkästä mieleen tuleva tai edes liikuttava kesäilta Hyde Parkissa.
Pikkukarhu on kuin ilmetty veljensä (ei mitään ilveksiä kuitenkaan), ja geenithän ovat huippuluokkaa, joten ainakin pari kovaa draft-vuotta on suomalaisittain luvassa 2020-luvun loppupuolelle. Scouting reportia seuraa myöhemmin, mutta pakkipari näyttäisi olevan kasassa.
Pikkukarhun uniikin pikkukarhun loi Anu. Iso Käsi ja kiitos.
Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämän stressin helpottaminen vaikuta myös lätkän saralla. Rakkaan Karhurouvan loistava ajoitus takasi sen, että nyt kykenee syventymään lähes täysipainoisesti myös listan kolmoskohdan kuumiin kysymyksiin.
TPS-JYP -turnajaisten suuria mysteereitä on muun muassa se, tietääkö kovinkaan moni nuoremmista lätkäfaneista, kuka on/oli välieräsarjan avainhahmoihin lukeutuva Bob Hope. Lisäksi mietityttää se, jaetaanko Turkuhallilla maanantaina pahvikypärien sijaan uimalakkeja.
Vain se lienee varmaa, että päävalmentajien tanhuparissa luvassa on jokunen tuleva klassikkolausunto. Seuraavaksi sitten taas tiukemmin asiaa, mutta pitäkää tekin asiat arvojärjestyksessä, se palkitsee toisinaan.
Taas ollaan vuotta lähempänä sitä lopullista game seveniä. Vuosi oli ainakin täällä päässä edellistä parempi, olkoon sitä myös seuraava. Sekä lätkän että oikean elämän saralla.
Yrittäkää olla ammuskelematta toisianne.
(kuva: Letter James)
Ensimmäinen puraisu on aina terävin.
Tiedätkö sen kivun, jonka ensimmäistä kertaa talvenalkajaisiksi jalkaan vedetyt luistimet aiehuttavat? Muistatko sen kipristelyn, kun ulkojäällä jäätyneet varpaat sulavat hiljalleen? Tiedäthän sen fiiliksen, kun luistimesi puraisevat ensimmäiset viillot koskemattomaan pakkasjäähän?
Ehkä muistat sen pienen ihmisen kiukun, jonka luistelemaan opettelemisen vaikeus aiheuttaa. Ja sen riemun, jonka ratkaiseva oivallus tässä asiassa synnyttää.
Ellet muista, etkä tiedä, mene ulkojäällä. Nyt ihanjustpian, Suomessa on talvi parhaimmillaan. Itse välitin kulttuuriperintöä viemällä pikkukarhun ensimmäistä kertaa jääelementin pariin. Sitä ei tarvinnut katua, vaikka omalla kohdalla edellisten luistelureissujen muistot ovatkin kipeitä.
Siellä tuulisen kentän laidalla räkää poskelta pyyhkiessä tavoittaa helposti jotain olennaista - elämästä, olemisesta, jääurheilusta.
* * * * *
Tässä lähetyksessä suosittelemme vielä kaikkia lukemaan uuden arkirupeaman aluksi sanasen työn hyväksikäytöstä (Juho Tunkelon vinkkaamana).
Sitä passaa aina välillä miettiä, mikä saa aamulla nousemaan sängystä ylös. Yleisesti ottaen olen yhä vahvemmin taipuvainen ajattelemaan, että kannattaa enimmäkseen tehdä vain nautinnollisia (jollain tasolla) hommia. Kaikki muu on yleensä sitä samaa kuin marraskuinen liigaottelu - hirveää kuraa.