Tämä on se maailma, jonka olemme rakentaneet.

Siis Oh My Dog, mua jänskättää ihan kauheasti. Mitä jos Becks ja Old Spice tulee tänään hallille. Apua, mitä mä laitan päälle?

Viikon kovimmasta urheilu-uutisesta, Beckhamin Davidin akillesjänteestä, saatiin lopulta myös lätkäuutinen, kun TPS oivalsi kutsua jalkapuolen vaimoineen Turkuhallille lätkää katsomaan. Se on aivan toisarvoista, ovatko tulossa, ajatus on tärkeintä, kuten lahjoissa yleensäkin. Tepsin voitto on jo siinä, että esimerkiksi Iltalehti uutisoi “TPS haluaa Beckhamin”.

Joku voisi väittää, ja väittääkin, että tämä kaikki - liveseurannat, sairaalan ovella pyöriminen ja yleinen hössötys - on vähän suhteellisuudentajutonta. Ja jossain toisessa unviersumissa se kaiketi olisikin, mutta tässä ja nyt David B. sattuu olemaan maailman tunnetuimpia ihmisiä, joten sallittakoon synkkyyteen taipuvaiselle kotimaiselle mediallekin oikeus vähän riehaantua. Hän on täällä vielä tänään!

Eikä sekään kai väärin ole, että Deividiä kyttäämässä oli lasten ohella aika lauma aikuisia ihmisiä ja huhujen mukaan liigatason jalkapalloilijoitakin. Itsekin suhtauduin tapahtumaan tavanomaisen kyynisesti, mutta lentokentälle lähdössä ollut lähimmäinen argumentoi aukottomasti: jos ei maanantai-iltapäivällä neljän aikaan ole mitään oikeaa tekemistä, miksi ei menisi katsomaan, näkyykö maailmantähteä. Niin, miksi ei?

Kaikessa tässä tietysti unohtuu kauhean helposti se, että isojen otsikoiden alla luhistuneena makaa melkein tavallinen ihminen. Eilisen keskustelun lopputulema oli se, että loppujen lopuksi on aika kehnoa olla David Beckham.

Miettikääpä nyt, kompuroit urasi ja yhden arvokisareissun alas viemäristä täysin turhanpäiväisessä tilanteessa, ja sen jälkeen saat matkustaa Turun tapaiseen paikkaan. Sen sijaan saisit velloa kehnoissa fiiliksissäsi, koko maailma kyttää sinua ja joukko turkulaisia haluaa tulla auton ikkunasta sisään.

Toista se on olla vaikkapa joku Tommi Hannus - lahjakas urheilija hänkin - joka teloi kesällä akillisjänteensä aivan yhtä turhauttavalla tavalla. Tommi sai potea maailman kohtuuttomuutta työpaikastaan pois potkittuna noin kolme kuukautta ennen kuin yksikään median edustaja kiinnostui asiasta - kohtasimme silloin ohimennen paikallisen voimailuklubin käytävällä.

Tähän liittyen, jotta mediakattaus olisi täydellinen, jonkun pitää tietysti nostaa nenä ylös ja osallistua Becks-talkoisiin paheksumalla muita tiedotusvälineitä huonosta journalismista. Aina on oltava joku mittapuu, jonkun on oltava ylemmyydentuntoinen norsunluutornin ikkunanpesijä. Urheilulehdessä tämä tiedetään.

Mut hei voi kauheeta, jos ne kuitenkin oikeesti tulee Turkuhalliin. Tuleekohan ne mun kanssa IS-tähtiraatiin. Iiik…

Tiedotus kevätjäillä liikkuville: valot päälle!

Aina ei onneksi tarvitse itse niin kauheasti selittää ja sepittää, sillä toisinaan joku viisaampi kertoo kaiken olennaisen. Suosikkikohkaamiseni liittyy siihen, miten ammattilaisurheilijoiden olisi kohtuullista työiltoina kunnioittaa itseään, joukkuettaan, seuransa pelipaitaa ja maksavaa yleisöä.

Samoja terveisiä omille pojilleen kertoi Pekka Virta KalPan hävittyä kotijäällä Bluesille. Terkkuja vaan sinne Ilmalan varikollekin.

“Kovilla kaikki joukkueet on, mutta niin se menee playoffeissakin, että henkisellä puolella valmistautuminen, himo, halu ja usko ratkaisee. Kysymys on, mitä sinä viimekädessä tästä lajista haluat. Haluatko kivan toimeentulon ja pelata mukavien jätkien kanssa, vai haluatko oikeasti voittaa jotakin.”
Pekka Virta, Jatkoaika.com 13.3.2010

Siinäpä se. Himo, halu, usko. Kiimaa ei tosin mainittu, mutta sanoma välittyy.

Just nyt olisi melko hyvä ajankohta kaikkien alkaa pelata viimeisen päälle tosissaan, ihan vaikka heti seuraavassa pelissä.

Ma kysyn vaan…

Kaikkihan sen tietävät, SM-liiga on tasaisempi kuin koskaan - taas kerran. Paitsi että tänä keväänä tuntuu oikeasti olevan. Sarjataulukkoa ei oikein jaksa tuijotella, kun joukkueet hyppivät jokaisen peli-illan jälkeen edestakaisin.

No, jospa se siitä ensi viikolla jo oikenisi. Monenlaista kysymystä pyörii kuitenkin mielessä, kun taulukkoa ja tuloksia vilkuilee. Yksi isoimmista arvoituksista pulpahti mieleen, kun piti kuuliaisesti osallistua median perinteiseen parhaiden pelaajien äänestykseen.

Kysymys kuuluu: Oliko Petri Vehanen liigan tämän kauden paras pelaaja?
(en tiedä, menikö ohjesäännön mukaisesti, mutta sarjasta poistunut pelaaja oli omalla TOP3-listalla, heti siinä Jori Lehterän ja Fredrik Brembergin välissä)

Raumalaisittain tuohon liittyy tietysti vielä laajempi johdannaisajatelma: Lirahtiko Lukolla lopullisesti lahkeeseen? Kävikö vahinko koko porukalle vai kastuivatko pöksyt vain vaihtopenkin takana (taas)? Suht tukevasti hanskassa ollut runkosarjan paalupaikka karkasi jo, mikä ei sinänsä ole kovin vaarallista - mutta meininki ei varsinaisesti ole näyttänyt pelkästään kovan treenin aiheuttamalta tukkoisuudelta.

Ja vielä, lähes klassinen kysymys on se, voiko Lukko edes voittaa kevään tosipelejä, kun jengissä ei ole ketään, joka olisi ikinä voittanut mitään vastaavaa missään.

Runkosarjan kuitannee KalPa, joka herättää muistumia menneestä keväästä. Onko Niiralassa luettu läksyt viime kevään neppailusta (välierät 4-0 JYPille) vai tuleeko Kalpasta jälleen vain komea ruumis, kun pelataan tosissaan?

Riston rykmentin osalta ei ole juuri nyt muuta kysyttävää kuin nöyrä tiedustelu. Saisiko RD Teamin Turkuun kyläilemään tänäkin keväänä?

H-ryhmän joukkueissa riittää pähkäiltävää. HIFK:lla on kaikki tarvittavat inkkarit, mutta pysyvätkö ne lopulta kanootissa? Onko Kari Jalonenkaan se koutsi, joka saa paketin pysymään kasassa, kun keittiö kuumenee? Ja entäs se HPK: koko kauden ajan on tönitty ja tuomittu rautakorpelaista ikävien miesten kiekkoa, mutta nyt ne ovat yhtäkkiä tukevasti viidentenä. Eikö menestyvä lätkä olekaan pelkkää postmodernia kiekottelua?

Sitten on TPS, Team Skitso näin tuttujen kesken. Pähkäiltävää on lähinnä siinä, osaako joukkue päättää ollenkaan, millainen kuva peilistä takaisin katsoo. Vasta lopputulos paljastanee, onko turkulaisten kausi hyvä, huono vai jotain siltä väliltä.

Tappara, Kärpät, Blues. Kiva kun osallistuitte. Haluatteko sanoa jotain viimeisiksi sanoiksenne vai menettekö suosiolla?

Jokereiden kohdalla muhii eräs kaikkein suurimmista kysymyksistä. Joukkueen loppuohjelma on erittäin paha, joten on syytä pohtia, löytyykö kotimaisesta lätkäskenestä mitään mehevämpää vaninhgonilon lähdettä kuin Narrien mahdollinen totaalinen mahalasku pudotuspelien tuolle puolen.

Samalla on tietysti pakko pohtia pienen ja sisukkaan SaiPan kohtaloa. Kehtaako joku väittää povanneensa SaiPaa ennalta jonnekin muualle kuin sijalle 14? Ja onko se mahdollisesti vuosituhannen sympaattisin suoritus, jos sillä ryhmällä kammetaan kuka tahansa reilusti “isommista” kilpakumppaneista liian varhaiselle kesälomalle?

Pelicans, ai tekin osallistuitte? Mitä sille lahtelaisen kiekkoilun noususuhdanteelle tapahtui?

Ja ah, Porin ässät, suosikkini suippokorvien sukukunnassa. Rockyn paluu ei ollutkaan niin väsähtänyt jatko-osa kuin pelättiin, mutta realismiko löi silmille taas keväällä? Vai onko kausi vain liian pitkä porilaisittain?

Tampereen Ilveksen talvisirkus on ollut sen luokan spektaakkeli, että se vetää melkein sanattomaksi. Näin kävi jo Hipsullekin. Yksi liigakarsinnoissa vastauksensa saava kysymys kuitenkin on: kiinnostaako ammattilaisia edes vähän lopusta? Sitäkin voi miettiä, pelastaako playoutin puuttuminen Ipan - tai jonkun muun jengin - viime kevään tapaiselta ässämäiseltä totaalipersluisulta.

Ei näitä liiaksi kannata miettiä, koska vastaukset selviävät piakkoin pähkäilemättäkin. Mutta kertokaa toki, jos vastauksia jo löytyy.

Sitä voi tietysti pienessä mielessään pyöritellä, ketkä kolme ovat SM-liigan parhaita Sinun listallasi. Kertoakin saa. Kollegatkin paljastakoot troikkansa.

Pohojalaaset läksivät arkussa kotiin.

Se kävi äkkiä - niin äkkiä, ettet ehkä edes huomannut. Nimittäin kevään ensimmäinen playoff-viikko ja Mestiksen puolivälierät. Siinä sivussa loppui Mestis-kausi Turussa ja jonnekin Pohjanmaan lakeuksille haihtui lopullisesti Vaasan Sportin viimeisin menestyshaave.

TuTon kauden päättyminen ei sureta, koska uskoa tulevaisuuteen riittää. Seuraavaksi on nimittäin edessä kausi, jolloin nykyisen seurajohdon julistama kolmevuotinen projekti huipentuu eli liiganousua pukkaa Kupittaalla. Vaimitensenytoli.

Pohjalainen kiekkosirkus saa sen sijaan kiekkofriikin suuhun huonon maun. Kyllähän sen jo tiesi pitkään, ettei mopo ole Vaasassa enää kenenkään hanskassa, mutta loppuhuipennus oli melkoinen rimanalitus koko bändiltä johtoportaasta suorittajiin. Mutta sellaista on urheilu.

Tulos ei tässäkään tapauksessa närästä vaan se valtava resurssien tuhlaus. Nykyisellä liiketoimintamallilla Sportin eväät olivat ilmeisen riittämättömät monin tavoin, mutta se on jotenkin kovin surullista, että suomalaisessa lätkäskenessä menee vuodesta toiseen hukkaan tällainen markkina-alue lajista innostuneine kansanjoukkoineen. Tuhlausta on moinen jääkiekkoyhteiskunnassa.

Kaikkein karmeinta tuhlausta on tietysti se, että tällä kaudella Sportissa tärvättiin pitkälti yli puoli miljoonaa euroa joukkueeseen, joka ei lopulta jaksanut, osannut tai viitsinyt pelata kykyjensä mukaan edes Mestiksen puolivälierissä. Halvemmallakin olisi ehkä onnistunut sama keikka.

Surkea esitys. Arkussa kotiin, sanottaisiin Red Armyssa.

Tämän surkuhupaisan sirkuksen kunniaksi myös Viikon Kuva tiivistää vaasalaisen lätkäkauden tunnelmat yhteen traktorin päräytykseen. Repikää siitä, ja osallistukaa lukijoita aktivoivaan kilpailuun. Vain veistelemällä voit voittaa.