Hei, ei me sentään mikään Clippers olla.
NHL:n hullut päivät ovat olleet alun osalta maineensa veroista viihdettä ja tunkion näkyvimpien kukkojen seassa ovat heiluneet suurimpien ja kauneimpien kanadalaisseurojen pääkalifit. Toronton Brian Burke pisti tohinaksi ja rakentaa ensi kaudeksi Maple Leafsia, joka lienee ainakin viihdyttävä. Montrealin Bob Gainey taas näytti ahteria kaikille, jotka ovat kritisoineet, ettei monsieur Bob tee ikinä mitään näinä aikoina - se onkin sitten toinen tarina, mitä shoppailuvimmasta seuraa, mutta ainakin on yritetty.
Perstuntumalla moni varmasti arvioisi, että kanadalaisjengeillä on NHL:n innokkaimmat ja usein myös parhaiten palvellut kannattajat. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan jos uskoo ESPN:n The Magazinen listausta.
Majesteettisesti nimetty Ultimate Standings 2009 pistää seitsemättä kertaa järjestykseen Pohjois-Amerikan neljän major-tason sarjan joukkueet. Parasta porukkaa ei ole etsitty, vaan niitä, jotka palvelevat parhaiten sydänverellään väriä tunnustavia faneja.
Tulokset eivät mairittele Kanukkilan organisaatioita. Ainoana NHL:n ulkopuolisena kanadalaisjoukkueena mukana oleva MLB:n Toronto Blue Jays on toki kunniallisesti sijalla 34, mutta lätkäjengeistä Ottawa ja Calgary yltävät nipinnapin rankingin puoliväliin, Vancouver lipsuu jo selvästi alemmas ja muut ovat peräpään partiossa.
Torontossa kuvitellaan usein oman kylän olevan kiekkouniversumin keskipiste, Montrealissa taas tiedetään valitun kansan asuttavan kiekkojumalien siunaamaa maata. Silti tai juuri siksi Maple Leafs on 122 joukkueen rankingissa sijalla 120, Habs taas sijalla 100, väliin mahtuu Edmonton lukemalla 102.
Tulokset ovat ymmärrettäviä, kun katsoo mittaamisen kriteereitä: yleinen menestys, mestaruudet, pelaajien taso, lippujen hinnat, omistajuus, fanisuhteet ja muuta sen sellaista. Mietitäänpä vaikka Leafsia - liigan kalleimmat liput, ei menestystä, ei mestaruuksia, Vesa Toskala ykkösveskarina ja omistajatahot vähintäänkin epäilyttäviä. Montrealissa asiat ovat olleet paremmin lähinnä lipunhintojen osalta.
Toisaalta listan kärkipään tarkasteleminenkin on mielenkiintoista. Detroitin korkea sijoitus ei yllätä, mutta Carolinako on NHL:n toimivin organisaatio tällä saralla? Ilmeisesti parin vuoden hyvä menestys pienillä markkinoilla pitää kansan tyytyväisinä (vertailun tarkastelujakso on kolme vuotta).
Laajemmin ajatellen kuvittelisi helposti, että mantereen viihdyttävimpiä paketteja olisi vaikkapa NBA:n kestomenestyjä Los Angeles Lakers - sijoitus on kuitenkin vasta 51. Muutama muu vastaava esimerkki herättää myös kysymyksiä käytetyn metodiikan toimivuudesta. Vaikka tuskin listausta on edes tarkoitettu ryppyotsaisesti Lopulliseksi Totuudeksi.
Yksi asia mielestäni kuitenkin mättää jo intuitiivisesti. Kannattajan sielunelämään kun kuuluvat yhtä lailla hyvät ja huonot ajat. Ei fanin elämän kuulu ollakaan aina auringonpaistetta. Heikompinakin aikoina fanit kokevat jollain tasolla saavansa rahoille vastinetta. Urheilujoukkueen kannattaja näkee hopeareunuksen aina ja saa hieman kieroutunutta tyydytystä surkeimmastakin räpellyksestä. Muutoinhan Torontolta olisivat loppuneet fanit jo parikymmentä vuotta sitten.
Toronton mittaustuloksia pohtii tarkemmin maanmainio DGB.
Olisipa muuten mielenkiintoista nähdä vastaavaa Suomen sarjoista. Vaan tuskin näemme.
* * * * *
Tässä lähetyksessä vielä. Loppuviikko on omistettu Rockin jumalille Ruissalossa. Ruisrockia varten verrytellessä itse kukin voi pohtia seuraavaa.
Israelilaiset tiedemiehet ovat onnistuneet kehittämään melkein toimivan mustan aukon, jonka toimivin ominaisuus on se, että se imee aukottomasti kaiken äänen. Tämän innoittamana Underwiren Scott Thill miettii, mitä levyjä pitäisi ensimmäisenä viskata sooniseen mustaan aukkoon.
Itse lisäisin listaan ainakin Mikko Alatalon tuotannon ja The Clashin viimeisen levyn.
Niin tai näin, perjantaista sunnuntaihin väijytään Ruisrockissa vip-alueella örveltäviä jääkiekkoilijoi… tai siis kovia bändejä. Näkyy ja kuuluu varmaan täälläkin, yrittäkää kestää.
